Revontulihuivi ja patalappusia

Internetin syövereissä hiippaillessa on käynyt ilmi, että Ullaneuleen Revontulihuivi on vähännniinkuin must työ ainakin suomalaisissa kästyöpiireissä. Ja onhan tuo komea huivi, joten pitihän sitä Kirsikankin kokeilla. Vielä kun joskus loppukesästä löysin kaupan poistolaarista ihanaista Novitan Puroa, niin pakkohan se oli ottaa puikoille. (Jos sallitte pienen purkauksen, niin minusta oli vääryys, että kyseinen lanka mentiin lopettamaan. Pyh!) Jonkin aikaa tosin asiaa piti hautoa mielessään, koska itsehän en uutta huivia tarvinnut, enkä äkkiseltään keksinyt ketään sopivaa uhria, jolle huivin lahjoittaa. Langat kuitenkin kuumottivat laatikossa, ja lopulta huivi oli pakko aloittaa. Jossain vaiheessa neuloessani myös sain mieleeni kuvan pian pyöreitä vuosia täyttävästä ystävästäni, joka tapansa mukaan värjöttelee kylmästä keskellä Helsingin loskaista talvea. Sopiva uhri oli siis löytynyt!

Itse huivi oli mielestäni todella helppo tehdä, jopa käsittääkseni monille päänvaivaa aiheuttava aloituskaavio luonnistui minulta ihan hyvin. Ainoastaan lanka tuotti minulle ongelmia, nimittäin tietenkin olin ostanut sitä liian vähän, mutta onnekseni löysin vielä samaa sävyä eräästä nettikaupasta. Tyhmänä tietenkin ostin silläkin kertaa kerän verran liian vähän, mutta sentään sain huivin kokoisen huivin aikaiseksi. Itse asiassa huivi on ollut jo jokusen kuukauden valmis, mutta pääsin luovuttamaan sen vasta tällä viikolla, joten siksi en ole aikaisemmin sitä julkaissut. Tässä se nyt kuitenkin on (pahoittelen tyhmää kuvaa, olin tällä kertaa laiska kuvaaja):

Malli: Revontuli (lähde: Ullaneule, linkki yllä)
Lanka: Novita Puro Väri: Lehto
Puikot: Taisivat olla 6mm:n pyröt

Lopuksi vielä ne patalaput, joista olen jo aiemmin maininnutkin. Olenkohan kertonut niistä tarkemmin? Jos olen, niin kertaus on opintojen äiti. Eräs ystävä siis kaipasi joskus neuvoja ympyrän virkkaamiseen, ja siitä motivoituneena tein kyseiselle ystävälle kaksi pyöreää patalappua, molemmat eri tekniikoilla. Samalla pääsin itse opettelemaan, koska en ollut ympyrää koskaan virkannut. Monen mutkan kautta tässä se kuvakin nyt sitten on:

Malli: Oman pään tuotoksia, ohje ympyröihin: Iloa tekstiilityöhön 3-6
Lanka: Äidin ja mummon varastoista ryöstettyä jämälankaa
Puikko: Taisi olla 3½

Seuraavalla kerralla ehkä sitten ompeluksia.

Elder sign -lapaset

Täällä  suunnittelin kirjoneulekuvioita näin aluksi vaikka lapasia varten. Elokuun lopulla taisin sitten ruveta tekemään itselleni elder sign lapasia. Ensin tosin meinasi tulla tenkkapoo siitä, kun normaalisti käyttämäni lapasen ohje on yhden kästyöruamattuni mukana eksynyt Pikkulakulle lainaan. Onneksi minulla niitä ruamattujakin oli useampiakin, jotenka varaohjekin löytyi. Eihän siinä muuta, mutta kun sitä peukkua en ulkoa osaa.

Lapaset valmistuivat, mutta pakko myöntää, että en nyt kauhean tyytyväinen lopputulokseen ole. En vain edelleenkään osaa kirjoneuletta tehdä. Ja sanottava on, että tällä hetkellä ei tuo kirjoneulonta kauheasti kiinnostakaan. Ei (pelkästään) siksi, että en saa tasaista jälkeä aikaiseksi, vaan minua ärsyttää suunnattomasti se, että langat ovat koko ajan sekaisin. En tiedä, olisiko siihen joku kikka, mutta tällä hetkellä ei edes kiinnosta ottaa selvää.

Ehkä noita nyt silti kehtaa pitää kädessä jo pelkästään siitä syystä, että ei ole pahitteeksi pitää paria elder signia mukana. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin kesken iltalenkin törmää muihin maailmoihin aukeavaan porttiin. Voi silti olla, että kavereille suunnittelemani madness- ja injurylapaset jäävät toistaiseksi tekemättä. Ehkä sitten joskus intoutuu taas.

Malli: Elder sign (Oma)
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3,5

Fine van Brooklyn -sukat

Muistitikullani on ehkä vuoden verran ollut kansio nimeltä Vihersukat. Nimi tulee siitä, että ohjeessa sukat ovat kirkkaan viheriäiset. Ohjeskannaus on itse asiassa Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin kirjasta Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet, jossa sukat ovat saaneet nimen Fine van Brooklyn. Malli nousi heti neulottavien listalle, kun olin kirjan aikanaan kirjastosta lainannut, sen verran mellevät ne minun mielestäni olivat. Muutama viikko sitten oli sitten aika ottaa puikot käteen.

Ennen kuin sain puikot käteen, piti tietysti etsiä sopiva lanka. Siinä oli oma haasteensa, koska aiemmin olen kutonut sukkia vain sellaisista peruspaksuista langoista, toisinsanoen siis useimmiten Seiskaveikasta. Nyt ohje vaati ohuempaa lankaa ja puikkokokoa 2½. Harmillisesti langanetsintäreissuni kaatui siihen, että lankakaupat olivatten kiinni. Käännyinpä siis nettikauppojen puoleen ja kyllähän se lanka lopulta löytyi. Yleensä haluan ostaa lankani ihan kaupasta, mutta tämä nettiseikkailu osoittautui aika opettavaiseksi. Erilaisia lankalaatuja ja -vahvuuksia selatessa nimittäin tuli myös opittua aika paljon. Veikkaanpa, että tämän jälkeen osaan helpommin etsiä vaihtoehtolankoja ohjeiden langoille. Jee kehitystä!

Niin, siis ne sukat. Muutama viikko niissä meni ja hienot niistä tuli:

Malli: Fine van Brooklyn (Korhonen & Österman: Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet)
Lanka: Gründl Hot Socks Fashion
Puikot: 2½
Menekki: n. 2½ kerää eli n. 125 grammaa

Palmikkoneule oli mutkikkaasta näöstään huolimatta aika helppo, mitä nyt ohjeen kaavion selityksissä oli virhe, minkä takia piti heti alkuun hieman hieroa älynystyröitä. Toinenkin virhe mielestäni ohjeessa oli, nimittäin kärkikavennus olisi ohjeen mukaan tullut väärin päin. Onneksi hoksasin senkin. Lisäksi tein kantapään oman mielen mukaan. Halusin nimittäin kantapäästä vahvistetun, joten yhdistin joustinneuleeseen puolipatentin. En myöskään tehnyt ennen kantapään aloitusta mitään ylimääräisiä silmukansiirtoja puikkojen välillä vaan tein kantapään kuten aina ennenkin ja hyvin toimi.

Jes, nyt mulla on hienot polvisukat!

EDIT: Pikkulakun vihjauksesta alla pari uutta kuvaa. Tiedä sitten, saako niistä yhtään paremmin selvää.

The Grand Shawl of Laciness

No niin, vihdoin on koittanut aika julkistaa jo monesti mainittu pitsihuivi. Huivihan on ollut valmiina jo pari viikkoa, mutta päätin antaa sen lahjaksi, joten piti tietenkin odottaa, että lahja on luovutettu. Sehän nimittäin olisi ollut höhlää, jos lahjan saaja olisi nähnyt sen ennen aikojaan.

Minähän aloitin huivin tekemisen samoihin aikoihin kuin tämän blogin pitämisen eli mikään kauhean nopeatöinen se ei ollut, mutta olihan se myös ensimmäinen neulomani pitsihuivi. Huivin aloitushan oli täyttä tuskaa, ei niinkään työn vaikeuden takia vaan sopimattomien työvälineiden takia. Ensinnä puikkoni olivat liian tylpät pitsin tekemiseen, toisekseen tuntui, että lanka ei liiku puikolla sitten millään. Työ alkoi kuitenkin sujua, kun postilaatikkoon tipahtivat varta vasten tilatut terävät puupuikot. Tosin ei se neulominen sen jälkeenkään aina mitään herkkua ollut. Kerran jos toisenkin tuli purettua pari kerrosta, kun oli edellisellä oikealla kerroksella unohtunut langankierto. (Loppupuolella saatoin pari kertaa vähän huijata tällaisissa kohdissa.) Kaikesta purkamisesta huolimatta huiviin jäi useita virheitä, mutta onneksi malli on tuntui olevan siitä kiitollinen, että virheet hukkuvat työhön aika nätisti. Kiva kuitenkin tietää, että kyllä tällainenkin työ minulta luonnistuu.

Tässä se nyt on:

 Pingotuksessa

Kaikkinensa valmiina

Tekniset tiedot

Malli: Pitsihuivi (Suuri Kösityöehti 5/2007)

Lanka: Madame Tricote Almina 8/4, tummansininen puuvilla, menekkiä taisi olla 4 - 5 kerää

Puikot: 4 mm:n pyöröt

Mitat: Unohdin ottaa lopulliset mitat, mutta 40 cm x 200 cm lienee jossain lähimaastossa. Ennen pingotusta pituus oli vajaa kaksi metriä.

Valmistuvia, keskeneräisiä ja tekijäänsä odottavia projekteja

Heipskukkuu jo toisen kerran saman päivän aikana!

Ajattelin pikaisesti listailla keskeneräisiä ja suunnitteilla tai haaveiluasteella olevia töitä.

Viimeistelyä vailla:
Jo moneen kertaan blogissa mainittu pitsihuivi. Juuri laitoin pingotukseen, sitten vielä päättelyt ja se on siinä.

Kesken:
Revontulihuivi

Ompeluksia, jotka odottavat tekijäänsä:
Kaksien farkkujen lyhennys ja ehkä tuunaus
Vanhan farkkutakin tuunaus/paikkaus. Takkihan piti saada jo täksi kesäksi käyttöön...

Lankatyöt, jotka aion tehdä:
Elder sign -lapaset. Lähtevät työn alle ehkä jo tänään.
Palmikkopolvisukat. Pitää vain odottaa niitä postista putkahtavia lankoja.

Suunnitelmia hamaan tulevaisuuteen asti:
Tädille lisää villasukkia
Pitkä Lovejoy-villatakki itselle
Virkattu pääkallohuivi tai jotain muuta samaa pääkallokuviota käyttäen
Pari virkattua pitsiliinaa
Lähisuvulle ja kavereille jotain kivaa lahjaksi (joutunevat odottamaan tämän idean toteutumista kuukausista vuosiin)
Housut
Helppo kesämekko
Hameita
Kesäinen raidallinen kaksirivinen neuletakki
Palmikkoneuleen opettelua tavalla tai toisella

Joskus, kun uskallan tähän urakkaan ryhtyä:
Pohjan neito eli Kirsikan mielestä Maailman Hienoin Villatakki

Siis onhan noita. Aina jossain tulee vastaan joku tosi kiva malli, joka olisi kiva joskus toteuttaa. Todennäköisyys kuitenkin on, että kaikkia en tule koskaan toteuttamaan. Tarve puuttuu tai innostus lopahtaa. Ja onneksi se innostus todella joskus lopahtaa, nimittäin muuten alkaisimme vähitellen hukkua mun kaikkiin töihin tai sitten pitäisi ruveta käymään torikauppaa. :D

Lauantaipäivän käsityöliikeseikkailut

Nyt kun pitsihuiviprojekti alkaa vedellä viimeisiään, päätin sitten eilen lähteä lankakaupoille. Tavoitteena oli löytää sukkalankaa hienoihin palmikkopolvisukkiin, jotka aion tällä kertaa tehdä itselleni. Tiesin, että reissu voi olla uhkapeliä, koska tiesin vakkarilankakauppani olevan kesälauantaisin kiinni. Arvoitus vaan oli, että onko nyt vielä kesälauantai. Luotin kuitenkin siihen, että sitten toinen lankakauppa on auki. Lieneekö Lahessa muuten enemmän varsinaisia lankakauppoja? Minä tiedän vain nämä kaksi plus pari liikettä, joissa on pieni lankavalikoima. Aina kun ei halua ostaa markettilankaa ja onhan sitä kiva tukea paikallista pienyrittäjää. No juu, asiaan. Tietenkin kävi sitten niin, että kumpainenkaan kaupoista ei ollut auki. Vielä oli siis kesälauantai ja toinekin pulju on remonttia karussa paikallisessa käsityötaitoshopmikälietilassa, joka on auki vain arkisin.

Hieman ärsytti.

Aloin pettymyksen puuskassani jo herätellä henkiin ajatusta omasta lankakaupasta. Tilausta tuntui olevan, ainakin minun mielestäni. No, tuskin kuitenkaan viivymme tässä kaupungissa niin kauan, että tuollaista alanvaihdosta alkaisin oikeasti vielä toteuttaa.

No juu, lohduttauduin sitten käymällä kangaskaupasta, mistä sitten tarttuikin pieni pakanloppu mukaan. Siinä on lehmiä, maitotonkkia ja kananmunia, pakkohan se oli pelastaa sieltä mukaan. Luvassa siis joskus jotain kivaa keittiöön. Kysymys vain kuuluu, teenkö siitä nyt keittiöliinoja vai odotanko seuraavaa keittiötä ja sen mahdollisia tarpeita.

Lisäksi vietin jonkin aikaa iltapäivästä ja tänä aamuna surffailemalla netin lankakaupoissa. Tuli sitten tilattua sukkalangat sitä kautta. Tosin päätökseen vaikutti myös se, että kyseisestä nettikaupasta löytyi se puuttuva kerä sitä markettilankaa, jota ei enää marketeista saa. Jihuu, nyt saan ehkä tehtyä jo aloitetun revontulihuivin valmiiksi asti!

Sukkia tätsylle

Minulla on tätini kanssa tavallaan sopimus siitä, että minä saan hänen vanhoja kenkiään ja minä neulon hänelle vastineeksi unisukkia. Onneksi täti ei ole vielä vaatinut sukkaparia jokaista kenkäparia kohti, koska olisin noin seitsemän paria jäljessä. Sain tänään valmiiksi maksun viimeisimmästä kenkäerästä:

Arvelin tosin, että yritän tässä syksyn mittaan tehdä ehkä toisetkin sukat, koska niitä kenkiäkin on tullut raijattua kotiin kaksi kassillista.

Lankana näissä edelleen Seitsemän veljestä (seuraavat sukat kyllä teen jostain muusta, koska pakko saada välillä vähän vaihtelua) ja puikkoina tutut ja turvalliset 3½. Käytin muuten toisen sukan kavennuksissa uusia puikkojakin. Tuntuivat tosiaan olevan lyhyytensä takia vähemmän hankalat kavennuksen loppuvaiheessa kuin sellaiset normaalipituiset. Se jää vielä nähtäväksi, miltä puikot tuntuvat sukkien muissa osissa.

Palataanpa sukkiin. Mallin käytännössä varastin eräältä tutulta, jolla oli vastaavan malliset sukat jalassa. En tosin ruvennut tutkimaan kaverin jalkoja tarkemmin, että miten sukat on tehty, vaan lähdin tekemään kokeilemalla. Sukissa on siis suussa 8 cm joustinneuletta, joka on vain käännetty kaksinkerroin. Joustinneuleen oikeat silmukat muuttuvat sitten kahden silmukan palmikoiksi ja palmikonkiertojen välissä on aina kaksi välikerrosta. Palmikko-osuutta tuli varteen 8,5 cm. Sitten perus puolipatenttikantapää, 16 cm suoraa osaa kiilakavennuksineen ja lopuksi kärkikavennukset.

Eiköhän tämä neulontasyksy lähde tästä vähitellen taas käyntiin.

Jokohan nyt riittäis?

Tilasin viikonloppuna viiden eri koon setin sukkapuikkoja, jotka tänään sitten olivat tipahtaneet postiluukusta. Arvelin, että nyt saattaisi riittää erinäiset kutomis- ja virkkimisvälineet vähäksi aikaa:

Myönnettäköön, että en ole läheskään kaikkia käyttänyt vielä kertaakaan. Ehkä puolet näistä olen ostanut itse, ja ne on yleensä ostettu jotain tiettyä käyttöä varten. Toinen puoli, muun muassa kaikki virkkuukoukut, onkin peräisin Puuhanallen mummolta, enkä vain ole vielä ehtinyt löyttää kaikille käyttöä. Minulle on muun muassa vielä täysi arvoitus, mihin voisin käyttää oikeassa alanurkassa olevaa noin puolen millin virkkuukoukkua. Puolen millin! Siinähän pitää lankanakin olla tyyliin ompelulanka.

Mut joo, uudet sukkapuikot pilkistelevät tuolla pyöröpuikkojen ja keskeneräisten töiden välissä. Ovat muuten 15 senttiä pitkiä normaalin 20 sentin sijaan. Mielenkiinnolla odotan, miten käsi niihin tottuu. Arvelin kuitenkin, että ovat varmasti kavennusvaiheessa kätevämmät kuin normimittaiset.

Pyykkipoikapussi

Hemmetti, minä teen uuen pyykkipoikapussin! Mut ulkona on kesä ja kiva ilma, en tahtois nyhjätä sisällä.

Ratkaisu:

Kyl maar, Singeri vaan pihalle ja eikun ompelemaan! En saanut edes kovin paljoa kummastuneita katseita osakseni, naapurin likka vaan kävi kysymässä, että mitä teen. Kehui vielä taitavaksi, pentele.

Niin siis, tänään hermostuin meidän vanhaan pyykkipoikapussiin, joka uusimman pyykkipoikaerän myötä on alkanut sylkeä pyykkipoikia maahan. Toisin sanoen se jäi pieneksi. Tästä sisuuntuneena päätin sitten tehdä uuden ja isomman.

Tässä vanha pussukka:

Tuonkin pussin olen omin kätösini väkertänyt a.e.o. eli aikana ennen ompelukonetta, siksi siis paksut ja punaiset ompeleet saumoissa. Materiaalinahan olen tässä käyttänyt vanhojen farkkujen linkkoja (sivistymättömille tiedoksi: linkat = lahkeet) ja nauhaksi olen vaivautunut laittamaan jopa muovinarua. Tämäkin pussi sai heti kättelyssä uuden elämän Elder Sign -pelin hirviöpussina, vaihdoin vain muovinarun tilalle pätkän kuvassa näkyvää vihreää satiininauhaa.

Tässä sitten uusi pussukka:

Tästä tuli sen verran hyvän kokoinen, että siihen pitäisi mahtua useampikin uusi pyykkipoikasatsi. Matskuna Eurokankaan alelaarista pengottua sisustuskangasta, josta olen tehnyt myös neulatyynyn ja hupun ompelukoneelle. Koristeeksi laitoin Puuhanallen mummolta tullutta pitsiä ja nauhaksi löytyi muistaakseni jonkun pajukorin mukana tullut nauha.

Olen vallan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka kommelluksitta tämäkään projekti ei sujunut. Sain nimittäin hienon idean, että teen ensiksi pussinsuun valmiiksi ja ompelen vasta lopuksi sivusaumat. Eihän siinä, tuumasta toimeen. Olin sitten jo ommellut nauhakujan valmiiksi ja taisi olla jo pitsitkin paikallaan, kun tajusin, että en kuitenkaan ajatellut työvaiheita ihan loppuun asti. Pitäähän ne pussinsuun reunatkin päärmätä. Kyllä se vaan on ratkoja ompelijan ystävä. Onneksi virhe oli kuitenkin helppo korjata, ja ehkä opin tästä, että pitäisi aina helpoissakin töissä miettiä tarkkaan, mitä kaikkia työvaiheita tarvitaan ja missä järjestyksessä ne kannattaa tehdä.

Luultavasti en kuitenkaan oppinut mitään, koska mulle sattuu näitä ajatuskatkoja jatkuvasti. :D

Yleisinä käsityökuulumisina voisin kertoa, että kesä on ollut siinä suhteessa hiljaista aikaa. Ei kesällä mitään käsitöitä tehdä vaan kitketään, luetaan, uidaan ja kerätään marjoja. Niin ja töitäkin pitää tehdä välillä. Pitsihuiviprojekti on vielä pahasti vaiheessa, vaikka metri onkin jo ylitetty, kahdet farkut odottavat edelleen lyhentäjäänsä ja vanha farkkutakki tuunaajaansa (lue: paikkaajaansa). Mutta ei hätää, hyvällä tuurilla uutta päiviteltävää tulee jo muutaman päivän päästä, jos hyvä iltaelokuvaneulomisputki pitää ja saan eilen valmistuneelle villasukalle kaverin aikaiseksi.

Ai niin, virkkasinhan minä alkukesästä Pikkulakulle kaksi pyöreää patalappua, mutta unohdin ottaa niistä kuvan, siksi en ole niistä sen kummemmin pukahtanut. Jos Pikkulaku on kuulolla ja viitseliäs, niin ehkä hän voi lähettää minulle kuvan. Ei ole mikään pakko tosin.

http://yle.fi/uutiset/neulo_sukka_voi_paremmin/6687739

Pitäiskin taas ottaa sukkakutimet käteen, kun lupasin tädille unisukkia vastineeksi kasasta kenkiä. Pitäis vaan tietää, millasia tekis.

Värjäyshaikailuja ja tämän kästyöläisen ruamattuja

Vähän aikaa sitten sivusin aihetta suomelampaanvilla ja menin jopa mainitsemaan, että hyvällä tuurilla alamme Puuhanallen kanssa keräillä värjäyskasveja. Sanottakoon tässä vaiheessa, että ajatus ei ole enää lainkaan mahdoton. Ajatus on tässä kevään edetessä vähän muhinut päässäni, ja olen sen verran jo innostunut, että hain kirjastosta kasvivärjäysopuksia. Nyt alkaa teoria olla hallussa ja sopivia kasvejakin tietää jo ihan hyvin. Tässä ajatuksen muhimisessa muuten auttoi Puuhanallen lainaama kirja Luonnonvaraiset hyöty- ja myrkkykasvit. Ihan vahingossa tuli siitä kirjasta käytyä läpi kaikki värikasvit.

Värjäysharrastuksen aloittamisessa vaan on pieni mutta. Äkkiseltäänhän tuo kuulostaa miltei ilmaiselta harrastukselta, kun väriaineetkin voi käydä koluamassa metsistä. Totuus on kuitenkin vähän erilainen. Kasvit toki ovat ilmaisia, mutta näin alkuun pitäisi hankkia kaikki kattilat ja ämpärit sun muut välineet, kun niitä ruoanlaittoon käytettäviä astioita ei oikein värjäyksessä voi käyttää. Lisäksi sitten pitää hankkia ne värjättävät materiaalit sekä puretusaineet. Pari vyyhtiä värjäämätöntä villaa ei ole vielä kallista, mutta jos haluaisi kokeilla useampaa väriä eli tarvittaisiin useampi vyyhti, hinta nousee aika korkeaksi. Ja me vielä yritämme tässä pitää vähän pientä säästökuuria.

Tänä aamuna lueskelin kankaan värjäyksestä ja yhtäkkiä mieleeni nousi muisto siitä, kun olin kevättalvella kangaskaupassa. Muistan seisoneeni tarjouspalalaarin äärellä ja himoinneeni laarissa lojunutta parin metrin valkoista pellavapalaa. Hintakaan ei muistaakseni ollut paha. Kangas jäi kuitenkin kauppaan, koska en keksinyt sille vielä käyttöä enkä viitsinyt ostaa sitä varastoon. Nyt vähän harmittaa, koska jos olisin palan ostanut, kynnys värjäyskokeilujen aloittamiseen olisi matalampi. Tiedä sitten, mitä olisin keksinyt tehdä erivärisistä pellavatilkuista...

Noh, ei voi mittään. Tällä hetkellä näyttää siltä, että värjäyskokeilut taitavat saada odottaa ainakin ensi kesään.

Sitten niihin kästyöläisen ruamattuihin. Olen edellisissä teksteissä viitannut joihinkin töissäni käyttämiini kirjoihin, joten ajattelin ihan esitellä ne tärkeimmät.

Hilkka Halme, Kaisa Vuorio, Liisa Bask, Hanna Wennevirta: Iloa käsityöhön 3-6

Uskollisin apurini on kulkenut mukanani ala-asteelta lähtien. Iloa tekstiilityöhön on siitä erinomainen kirja, että siinä on hyvät perustiedot niin ompelusta, neulomisesta kuin virkkauksestakin ja muutamasta muustakin taidosta. Tämän kirjan perusteella opettelin niin neulomisen kuin virkkauksenkin uudestaan, kun käsityöt alkoivat taas kiinnostaa. Tästä minä kertaan aina villasukan puolipatenttikantapään ja lapasen peukalon. Tämä on myös ainoa lähde, jossa olen koskaan törmännyt ohjeeseen, miten neulotaan vasenkätisesti. Itse tosin en oikeakätisenä tuota ohjetta tarvitse, mutta on se aika jännä yksityiskohta.

Lilly Secilie Brandal, Bente Myhrer: Neulekirja - Uusia malleja perinteisin menetelmin

Ostin Neulekirjan muutama vuosi sitten Savonlinnasta. Kirjan perusohjeet neulomiseen täydentävät hyvin ala-asteen oppikirjani ohjeita, lisäksi siinä on erinomainen silmukkataulukko, jonka avulla on helppo muokata ohjeiden silmukkamääriä omaan neuletiheyteen sopivaksi tai katsoa, montako silmukkaa omaan malliin tarvitaan (ei tarvitse laskea). Kirjassa on myös hyvä määrä minun makuuni käyttökelpoisia neulemalleja, vaikka toki siinä on myös paljon malleja, joita en todennäköisesti tule koskaan tekemään. Mallien lisäksi kirjassa on ohjeet 16 neulekuviolle, viidelle reunapitsille ja muutamalle kuvioneuleelle, joita voi sitten soveltaa. Tämä tosiaan oli hameeni reunapitsin lähde.

Minun mielestäni aivan älyttömän hyvä perusopus neulomiseen.

Otavan suuri ompelukirja: Käytännön opas kotiompelijalle

Opus, jonka kohotan raamatun asemaan, vaikka olen omistanut sen kaksi viikkoa ja käyttänyt sitä apuna vain vetoketjun ompelussa.

Heti siinä vaiheessa, kun ostin ompelukoneen ja pieni ompeluinnostus alkoi nostaa päätään, halusin myös löytää hyvän ompeluoppaan. Akateemikonhan täytyy aina saada tutustua teoriaan, ennen kuin ryhtyy käytännön toimiin. Alkuun lainasin pari opusta kirjastosta, mutta parasta on jos onnistuu löytämään oppaan, jonka voi ostaa omaksi. Niin aktiivinen en ollut, että olisin netistä lähtenyt kirjoja etsimään, mutta kirjakaupoissa käydessäni olen aina tutkaillut käsityöhyllyt. Pari kolme kuukautta siihen sitten meni, kun löysin Otavan suuren ompelukirjan.

Kirjassa esitellään hyvin ompelijan työvälineet ja materiaalit, mutta mikä tärkeintä, siinä esitellään kaikki ompelun työvaiheet yksityiskohtaisesti. Nyt tiedän, minkä puoleen kääntyä, jos haluan tehdä vaikka rimpsuhameen, mutta en osaa tehdä niitä rimpsuja.

Aivan varmasti loistava apuväline, jos vaan innostun jatkamaan ompelutöitä.

Valmis hamonen

Kerroinkin jo vähän aikaa sitten hameprojektistani, joka siinä vaiheessa oli vielä kesken. Nyt se on valmistunut ja juuri sopivasti, että voin laittaa sen ensi viikolla serkkuni ylppäreihin. Kyllä, sen jopa kehtaa laittaa juhliin päällensä!

Viimeksihän hame jäi vielä vetoketjua ja helmapitsiä vaille. Helmapitsi oli vieläpä tarkoitus tehdä ihan itse, ja niinhän minä sen tein.

Pitsin malli oli jo ranteenlämmitintekstissä mainitsemastani Neulekirjasta ja lanka jotain ikivanhaa varastoistani löytynyttä mustaa puuvillalankaa. (Samaista lankaa on aikanaan käytetty kahteen koristetyynynpäälliseen ja pieneen virkattuun pussukkaan ja ties mihin vielä ja sitä jäi vieläkin jäljelle. Riittoisaa tavaraa!) Puikot olivat kokoa 6.

Kun pitsi oli valmis ja saatu pois pingotuksesta, ei tarvinnut kuin ruveta kokoamaan hametta loppuun. Ensimmäisenä murheena oli tietenkin vetoketju, joita olen aikaisemmin saattanut ommella yhden. Kuitennii, vaikka sain Pikkulakulta hyvän vihjeen siihen, että vetoketjun voi myös katkaista, päädyin kuitenkin ostamaan uuden. (Ostin siis aiemmin vahingossa liian pitkän vetoketjun, jos joku ei satu muistamaan.) Vetoketjulla sain aikaan pienen ja melko näkymättömän yksityiskohdan, koska ostinkin mustan sijaan punaisen. Ensin piti tietysti perehtyä vähän vetoketjun ompelun teoriaan, missä tuli avuksi vastikään kirjakaupasta halvalla löytämäni Otavan suuri ompelukirja. Kirjan ohjeen perusteella vetoketjun ompelu sujuikin aika hyvin. Ei se nyt täydellisesti mennyt, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin. Vetoketjun kaveriksi ompelin vielä napin, joka kiinnittyy virkatulla lenkillä.

Sitten ei ollutkaan enää jäljellä kuin helman päärmäys ja pitsin ompelu. Pitsin ompelu vähän jännitti etukäteen, koska en ollut varma, miten pitsi suhtautuu ompelukoneeseen, mutta hyvinhän se sitten kuitenkin meni.

Tässä se nyt sitten on:

Vilunäpille lämmikettä ja muuta mukavaa

Olen huomannut tässä reilun parin vuoden aikana, kun olen tehnyt töitä koneen ääressä, että välillä tuppaavat sormet melkeinpä palelemaan. Kyllähän minä osaan talvisaikaan olla muutenkin aikamoinen vilukissa. Jännästi pitää aina pitää villapaitaa tai -takkia, vaikka sisälämpötila huitelisikin hellelukemia. No kuitennii, viluisille sormille on yksi vallan hyvä ratkaisu, nimittäin ranteenlämmittimet. Siinäpä vaatekappale, jota saatoin vielä joku vuosi sitten pitää melkoisena turhakkeena, mutta kyllä ne on hyväksi havaittu.

Yhdet ranteenlämmittimet virkkasin jo, kun vielä asustimme Savonlinnassa. Mutta eihän sitä nyt aina samoja asusteita viitsi käyttää, niin päätinpä tehdä uuden parin. Lilly Secilie Brandalin ja Bente Myhrerin Neulekirjassa vielä oli malli, jossa pääsi kokeilemaan palmikkotekniikkaa, joten langat puikoille ja eikun menoksi.

Malli: Ranteenlämmittimet styyrpuuri ja paapuuri yllä mainitusta kirjasta.
Lanka: Edelleen loputtoman tuntuisesta 7 veljestä -varastosta. Pitää sitä johonkin kuluttaa.
Puikot: 3,5

Ohjetta piti hieman muokkailla. Osittain siksi, että seiskaveikka oli hitusen paksumpaa kuin ohjeen lanka ja osittain siksi, että ohje vaikutti muutenkin aika isolta meikäläisen käteen. Tuntui, että langan pitäisi olla tosi ohkasta, että 52 silmukasta tulisi istuva ranteenlämmitin. Tein siis 40 silmukalla. Näistä myös olisi tullut hurjan pitkät, jos olisin toistanut mallikerran sen ohjeen kolme kertaa. Ohkasemmalla langalla ehkä sekin olisi onnistunut. Ihan tyytyväinen olen tähän kokeiluun. Luulenpa, että voisin hurahtaa erinäisten palmikoiden tekoon.

Palmikoista puheen ollen lueskelin tässä männä viikkoina Lela Nargin Knitting Around the World -kirjaa. Opus on lähinnä maailman neulomishistoriikki. Siinä oli paljon mielenkiintoista tietoa eri maiden neulomisperinteistä ja -historiasta. Mielenkiintoista oli esimerkiksi se, että monissa maissa naiset myivät neuletuotteitaan henkensä pitimiksi. Suomesta kuitenkin erikseen mainittiin, että täällä ei moista tarvinnut tehdä. Liekkö täällä sitten oltu sen verran omavaraisia vai mikä lienee syynä. Tuskin täällä kuitenkaan upporikkaita on oltu.

Kirjaa lukiessa tein myös havainnon omista mieltymyksistäni. Totesin nimittäin, että kirjoneule ei ole suuresti minun makuuni. Pidän huomattavasti enemmän töistä, joissa kuvioita on tehty muilla keinoilla kuin väriä vaihtamalla, siksipä siis voisin hurahtaa muun muassa palmikkotekniikkaan. Kirjassa myös esiteltiin muutamia villalaatuja tai villantuottajia. Yhden esittelyn kohteeksi olivat päässeet suomenlampaat ja Riihivilla. Tähän mennessä olen lähinnä hankkinut vain sellaisia lankoja, jotka sopivat kulloiseenkin tarkoitukseen sen kummemmin asiaa miettimättä. Tuon suomenlammasartikkelin luettuani kuitenkin innostuin kotimaisesta villasta. Miksi pitäisi ostaa jotain muka hienoja ulkomaisia lankoja, kun voi tukea kotimaista tuotantoa? Ilmeisesti suomenlampaan villa on vielä tosi hyvää ja lämmintä. Jos oikein hurahtaa, niin tässä vielä käy niin, että pian me Puuhanallen kanssa keräämme metsästä värjäysmateriaaleja...

Tässä vielä meikäläisen pitsihuivityöpiste. Nyt kun huivin mitta alkaa lähestyä metriä ja tekniikka sekä malli on kohtuu hyvin hallussa, pystyy jo jonkin verran keskittymään muuhunkin kuin pelkkään neulomiseen. Ei kun työ käsiin, sarjis eteen ja luntti helosti lähettyville.

Nörttityttö harrastaa kirjoneulontaa

Minusta tuntuu, että nykyään minä vaan koko ajan opettelen jotain uutta käsityöjuttua: ompelua, pitsin neulomista, palmikoita ja kirjoneuletta. Tähän mennessä siis lähinnä kirjoneuleeseen verrattava asia, jota olen tehnyt, on ollut villasukkien raidat. Nyt sekin asia on korjattu. Ja kaiken lisäksi hyppäsin suoraan ojan yli allikkoon. Seuraa ehkä pitkällinen intro.

Kaikki lähti siitä kun eräänä unettomana yönä mietiskelin kaikkia niitä käsityöprojekteja, joita olen suunnitellut. Yksi niistä on pitkä ja paksu villatakki, johon minulla on ohjekin jo valmiina. Jotenkin ajatus karkasi siihen suuntaan, että pitkän villatakin selkään saisi helposti jonkun mielettömän kuvan neulottua, pitäisi vain keksiä se kuva. Ongelma vaan tietysti oli, että en ole koskaan varsinaisesti tehnyt kirjoneuletta saati sitten suunnitellut mitään kuvioita, joten päätin kokeilla asiaa pienemmässä mittakaavassa. Miten vaikeeta se nyt muka voi olla?

Pienemmäksi mittakaavaksi ajattelin alunperin lapasen selkämystä. Kuvion aihekin oli helppo keksiä, mutta kuvio oli sen verran hankala, että päätin tehdä koetilkun. Sen perusteellahan kuviota on helppo sitten lähteä muokkaamaan. Ensimmäinen yritelmä:

Kuvio oli ensimmäisellä yrittämällä jo ihan tunnistettava, mutta kaipasi vielä muokkausta. Päätin jatkaa tilkkua yhtenä pötkönä, mutta vaihdoin kuvion värin violettiin, että on sitten tuota sinistä riittävästi jäljellä, kun siirryn tekemään varsinaista lapasta.

Siinä vaiheessa sitten, kun olin saanut toisenkin yritelmän valmiiksi, Puuhanalle keksi, että voisin tehdä tilkusta patalapun meidän pikkuruisille padoillemme. Ajatus oli vallan mainio, ja päätin sen toteuttaa. Mutta perhana, nyt sitten meillä on patalappu, jossa kuvio on toisella puolella väärän värinen.

No ei se mitään. Siitä se ajatus sitten lähti:

Vielä viime metreillä Puuhanalle keksi toisen hienon ajatuksen. Pohjavärinä käyttämäni ruskea alkoi viimeistä patalappua tehdessäni loppua, joten Puuhanalle ehdotti, että tekisin toisen puolen käänteisin värein:

Vähänkö siistiä? Tämänkin jos olisi keksinyt vähän aiemmin, niin olisi tullut kaikista lapuista vieläkin hienompia.

Oliko se sitten vaikeaa? Oli ja ei. Kuviot oli suurimmaksi osaksi aika helppo suunnitella, mutta varsinaisessa neulomisessa tuli vastaan asioita, joita en kokemattomana kirjoneulojana osannut ottaa huomioon. Tuosta yhteiskuvastakin huomaa, miten oikean alakulman kirja vetää keskeltä aika kireälle. Putosin siis siinä sudenkuoppaan, kun en tajunnut, että langanjuoksuihin pitää oikeasti jättää kunnolla löysää. Toisaalta juuri tuossa kuviossa kireys tuo hauskasti kirjan tekstuuria esiin, sivut erottuvat kansista.

Onko joku nyt hukassa siitä, mitä hittoja nämä kuviot ovat? Kaikki ovat olevinaan Arkham Horror -pelistä tuttuja symboleita. Yhteiskuvassa järjestyksessä ylävasemmalta: injury, skill, elder sign (näköjään tullut tuo väärän värinen puoli kuvaan), common item, madness ja spell. Joukosta puuttuu vielä unique item, jossa olisi punainen elder sign. Nörttijuttuja siis nämä.

 AH-patalappujen tekniset tiedot:

Lanka jälleen 7 veljestä, koska sitä nyt sattui olemaan kätevästi käsillä.
Puikot 3,5.
Koko 30 silmukkaa x 30 kerrosta. Kuvioiden leveys maksimissaan 20 silmukkaa, koska suunnittelin ne kaikki oman peruslapaseni selkämykseen sopiviksi. Saa nähdä, vieläkö intoudun niitä lapasia tekemään. Madness-lapaset voisivat kyllä olla aika päheet.

Huivei

Jaahas, nyt on ikkunat pesty ja kevään ensimmäiset ulkopyykit kuivatettu. Olisikohan sitä aika taas bloggailla?

Edellisellä kerralla taisin lupailla, että varastossa olisi vielä huivipäivitys. Tehdäänpä se nyt, kun edelleen kaikki työt ovat keskeneräisiä.

Esittelen tässä nyt kolme huivituotostani:

 Ensimmäisenä listalla on näistä tuotoksista vanhin eli ns. Moebius-huivi. En ollut aikanaan hirveän vakuuttunut tuollaisista ympyrähuiveista saati sitten sellaisista, joissa päät vielä pitää yhdistää niin, että huiviin tulee kierre. Sitten eräänä talvi-iltana joskus reilu vuosi sitten eräs Puuhanallen ystävä kävi silloisine tyttöystävineen meillä kylässä. Tämä tyttöystävä sitten alkoi kertoa Moebius-huivista, johon tarvitaan pyöröpuikot, joissa on huisin pitkä kaapeli, johon pitää opetella uusi tapa luoda silmukoita ja joka tehdään suljettuna neuleena, mutta siihen tulee kuitenkin kierre. Sanotaan nyt vaikka niin, että minun pääni hajosi. Se oli pakko opetella. Lopputulos on yllä, lankana Novitan Silmu, jota siinä on kolmea eri sävyä. Ja muuten, tämä oli aivan mielettömän helppo tehdä, vaikka ensimmäinen yritelmäni olikin turhan leveä. Tässä on hyvä (englanninkielinen) video, jossa silmukoiden luominen opetetaan. Sen jälkeen saakin huivin aikaiseksi jo pelkästään oikeaa neulomalla, mutta toki mielikuvitustakin voi käyttää.

Seuraava huivi onkin oma häähuivini. Siihen idea lähti, kun Pikkulaku oli tekemässä hääpukuani. Talvihäihin oli tulossa olkaimeton puku, jossa oli punaisia yksityiskohtia. Halusin jotain lämmikettä harteilleni, joten luonnollisesti päätin tehdä itselleni iiison huivin. Löysin ihania neulottujen pitsihuvien malleja, mutta siinä vaiheessa en ollut yhtään luottavainen, että osaisin moisen tehdä. Siksi malliksi valikoituikin Mönstervirkad sjal Virka vackert -kirjasta. Vielä silloin olin huomattavasti vähemmän innostunut virkkaamisesta kuin neulomisesta, mutta malli oli sen verran helppo, että uskoin saavani jotain aikaiseksi. Ensin vaan piti opetella ruotsinkielistä virkkaustermistöä...

Puuhanallen ehdotuksesta huivista tuli punainen:

Siitä tuli aika hemmetin makea, vaikka itse sanonkin. Lankana Red Heart Soft Mohair.

Tuorein huiviprojektini on erään ystäväni pienelle tyttärelle tekemäni kukkahuivi:

Ajatuksena oli tehdä tuo neidille kolmivuotissynttärilahjaksi, ja huivi valmistuikin suurin piirtein oikeaan aikaan, mutta ei se vain ei ole vielä reilu kuukausi syntymäpäivän jälkeen löytänyt tietään oikealle omistajalleen. Ehkäpä se tässä vielä lähiaikoina. Malli on kuitenkin siitä samaisesta Virka vackert -kirjasta, jossa se on saanut nimekseen Sjal av blommor. Jonkin verran tosin muokkasin mallia, lähinnä tein kukista yksivärisiä ja reunaan virkkasin vain kerroksen ketjusilmukoita. Lankana tuttu Seitsemän veljestä, yksi veljes tosin jäi puuttumaan, koska liinassa on värejä vain kuusi.

Voihan vetoketju ja ajatusvirhe

Kävin eilen vihdoin ostamassa vetoketjun edellisen julkaisuni hamoseen. Nyt sitten pidin hetken aikaa taukoa töistä ja kävin mallailemassa vetoketjua hameeseen. Kappas kehveliä, olen ostanut liian pitkän vetskarin. Tai oikeammin, vetskari on kyllä oikean mittainen, olen vain tehnyt hametta kootessa ajatusvirheen. Olen siis vahingossa laskenut saumanvarat mukaan vetoketjun mittaan. Yhtään ei ketuta. No, oikeestaan vähän huvittaa. :D Mitään ei voi ilmeisesti tehdä mokailematta.

Ensimmäisen viikon jälkeen blogipäivittely on ehtinyt jo hidastua. Tähän on syynä työt ja se, että edes jollain tapaa tuoreet ja valmiit työt alkavat loppua. Vielä olisi yksi huiviesittely varastossa, kunhan ehtisin sen kirjoittaa. Myöhemmin on sitten luvassa patalappuja, pitsihuivia ja hamepäivitystä ainakin. Malttakaa mielenne.

Paita, jonka yksikään sauma ei kestä lähempää tarkastelua ynnä muita ompeluksia

Uusin lisä käsityövillityksessäni on ompelu. Menimme tässä pari kuukautta sitten Puuhanallen kanssa naimisiin, ja jossain vaiheessa päätin, että jos saamme sopivasti rahaa häälahjaksi, ostan ompelukoneen. Niin sitten kävi, että pian häiden jälkeen kävin lähimarketista hakemassa kaupan halvimman Singerin. Toki rahaa olisi ollut kalliimpaankin, mutta olen aika nuuka.

 Lähinnä halusin ompelukoneen, ettei aina tarvitsisi matkustaa äidin hoteisiin, kun ostan uudet housut. Olen siis sen verran pätkä, että housut pitää aina lyhentää. Toki ompelukoneen omistaminen avaa lisää harrastusmahdollisuuksia. Nykyään on muuten tosi kivaa käydä tonkimassa Eurokankaan palalaareja! Ja niiden ansiosta olenkin päässyt vähän vaateompelun makuun, tosin ihan ensimmäinen vaatteeni ei ollut ehkä elämäni suurin onnistuminen. Viittaan siis otsikon paitaan.

Olin siis jokin aika sitten jo ostanut kirjaston poistomyynnistä pari käsityölehteä, joista toisesta olin jo sillä silmällä vilkuillut paria helpoksi mainittua ohjetta. Toinen oli kiva kesäpaita ja toinen semmoinen kiva hame. Toisella kaupunkireissulla sitten löysin palalaarista kankaat niitä varten.

Pitäisiköhän tässä vaiheessa muuten mainita, että viimeksi olen ommellut vaatteita yläasteella?

Niin, ensimmäisenä päätin sitten tehdä sen kivan kesäpaidan, joka ohjeen mukaan valmistuisi vaikka yhdessä illassa. Paitsi minulla meni sen tekemiseen viikko, jonka aikana ratkoja lauloi monta kertaa. Yksi iso syy ongelmiini oli tietenkin se, että olen aika kokematon ompelija. Toinen iso syy oli se, että se kiva palakangas oli viskoosia, jonka totesin aika pian olevan helvetillistä käsiteltävää. Sitä kangasta vielä jäi runsaasti jäljelle, mutta saattaa olla etten ihan vähään aikaan siihen koske. Niin tässä on se paita:

Kyllä se ihan paidalta näyttää, ja lopulta sain siitä sopivan kokoisenkin (niin siis koonkin kanssa oli vähän säätämistä...), mutta kuten sanottua, lähempää tarkastelua se ei kestä.


Tänään sitten, sen sijaan että olisin pessyt ikkunoita, päätin ruveta hameen kimppuun. Tällä kertaa prossessi oli paljon helpompi, mutta nyt käsittelyssä olikin puuvillakangas.

Kuten kuvasta näkyy, en vielä saanut hametta ihan valmiiksi asti. Helmaa ei ole päärmätty vielä, koska ajattelin koristella sen pitsillä. Ja jotta homma ei menisi liian helpoksi, ajattelin tehdä pitsin itse, kunhan löydän sopivan reunapitsimallin. Lisäksi hameeseen pitäisi vielä hommata vetoketju.

Niin, ja tuo kuvien pöytäliina oli ihan ensimmäisiä ompeluksiani uudella koneellani.

Virkkaamisia

Edellisessä julkaisussani näkyi virkkaamani pikkuliina käytössä. Tässä se on nyt kokonaisuudessaan:

Innostuin sydäntalvella virkkaamaan ja päädyin omaksi yllätyksekseni virkkaamaan pöytäliinoja (tähän mennessä siis nämä kaksi, jotka nyt esittelen). Olen aina pitänyt virkattuja pitsiliinoja vähän mummomaisina ja tylsinä, varsinkin kun ne ovat yleensä sitä samaa valkoista. Halusin kuitenkin tehdä jotain uutta ja totesin virkkausopuksia tutkailtuani, että mummomaiset liinat vaikuttavat kaikista mielenkiintoisimmilta virkattavilta.

Hauska juttu muuten: Lainasin kirjastosta neljä virkkausopusta, joista kahta tuoreempaa selaillessani olin kuolla tylsyyteen: ruutuja, ruutuja, ruutuja, joilla tehdään "tosi kivoja kuvioita". Kahdessa vanhemmassa malleissa oli jo mielenkiintoa ja paikoitellen jopa haastetta.

 Ensin pitää kokeilla pienellä, joten tein tuon yllä olevan pikkuliinan. Nyt pitäisi tietenkin antaa yksityiskohtia. Lankana on jämät vanhasta Novitan Puro Batikista, koukkuna varmaan käytin 2,5 mm:n koukkua ja malli on nimeltään Auringonkehrä. Tekijänoikeudellisesti tämä on tietenkin väärin, mutta ohjeskannauksiini ei ole tarttunut lähdeopuksen nimeä, enkä sitä tietenkään myöskään muista. Ehkä minä löydän sen vielä uudestaan kirjastosta.

Seuraavana vuorossa oli kaitaliina uuden lipaston päälle. Okei, tuokin oli melkein sitä parjaamaani ruutukaavaa, mutta ei ihan niin pahasti. Lankana oli Puppets Lyric ja koukkuna tuo samainen 2,5 mm. Ohje on samaisesta toistaiseksi nimettömästä opuksesta, jossa se on nimetty simppelisti vihreäksi kaitaliinaksi. Jostain syystä minun nirkkoreunani näyttää erilaiselta kuin ohjeessa... Lisäksi minulla reuna vetää ruttuun, koska en ole vielä löytänyt syytä, miksi vaivautuisin pingottamaan tuotoksiani. Ehkä syy löytyy sitten, kun saan pitsihuivini neulottua.

Tuota vihreää lankaa jäi minulle vielä puolisentoista kerää jäljelle. Mitähän siitä tekisi?

Kahden kerroksen jälkeen...

...uudet kepukat tuntuvat toimivilta. Jee!

Jotta homma ei menisi ihan pelkäksi puikotteluksi, tässä kuva meidän kukkivasta chilipuskasta, jonka alla on vastikään virkkaamani pikkuliina:

Puikkoasiaa

Eilen mainitsemani bambupuikot tuntuivat herättävän kiinnostusta, joten ajattelin kirjoittaa oman päivityksen puikoista, kun olen itsekin viime aikoina vähän asiaa pohtinut.

Minä, kuten varmaan moni muukin, olen tottunut käyttämään neuloessa metallipuikkoja, ja kyllähän ne ovat kestäviä ja hyviä. Monet vielä tykkäävät siitä kilkatuksesta.

Minä en ole loppujen lopuksi kovin kauaa harrastanut neulomista, muutaman vuoden vain, ja tunnen edelleenkin vasta opettelevani asioita. Harrastus lähti aikanaan siitä, kun melkein hetken mielijohteesta ostin entiseltä työpaikaltani halvat sukkapuikot, joilla päätin opetella neulomisen uudestaan. Samaisia sukkapuikkoja käytin aina tuohon eilen esittelemääni sukkaprojektiin asti. Käsialani on melko tiukkaa, joten saan monesti työntää puikkoa ihan tosissaan, että se liikkuisi työssä. Asia vaan hankaloituu, kun käteni hikoavat ja sitten kun ne perhanan halpispuikot on niin terävät. Tästä syystä päätin vihdoin hankkia uudet puikot ja ihan mielenkiinnosta päädyin bambupuikkoihin. Kuten elien totesin, olin tyytyväinen ostokseen. Neule tuntui liikkuvan puikolla jouhevammin, eikä etusormi todellakaan kipeytynyt sillä tavalla kuin aiemmin.

Täydellisesti omistautunutta bambupuikkofania minusta ei kuitenkaan tullut. Bambu tuntuu nykyään olevan jonkinlainen muotimateriaali, siihen törmää aina ties missä. Minulle on myös syntynyt kuva, että sitä markkinoitaisiin jotenkin ekologisena materiaalina. Toki, onhan se nopeasti uusiutuvaa, mutta muuten en ole täysin vakuuttunut ekologisuusimagosta. Aasialaisena bambu ei kuitenkaan ole ihan lähituote, ja minulle ainakin herää kysymys, että miten nuo bambutuotteet tuotetaan. Pitäisi ehkä tutkailla asiaa.

Aloinkin miettiä, tehdäänkö puikkoja myös muista luonnonmateriaaleista. Onko bambulle vaihtoehtoa? On. Löysin netistä ainakin ruusu-, eeben- ja surinapuisia puikkoja, aika eksoottisia siis, mutta löytyypä noita koivuisiakin. Minua nuo eksoottisemmat puulajit arveluttavat melkein yhtälailla kuin bambukin. Vihreä vyyhti toki kertoo, että heidän puikkoihinsa ei ruusu- tai eebenpuita kaadeta vartavasten, mutta onko siinä koko totuus? Pitäisi tutkailla. Enkä minä voi taata sen koivunkaan eettisyyttä, vaikka se tuntuu pelkän tuttuutensa takia ehkä vastuullisemmalta vaihtoehdolta. Olen laiska, esitän kysymyksiä, mutta en paneudu etsimään vastauksia. :D Kuitenkin, vaihtoehtoja on.

Mutta noista koivuisista puheen ollen, postilaatikkoon tupsahti juuri kolme paria koivuisia pyöröpuikkoja. Viime viikolla päätin ruveta opettelemaan pitsihuivin neulomista, mutta siinäkin tuli tenkkapoo puikkojen kanssa. Minulta kyllä löytyy sukkapuikkojeni lisäksi eri kokoisia ja mallisia metallipuikkoja aikamoinen liuta, mutta mikään kokeilemistani puikoista ei tuntunut oikein soveltuvan pitsin neulomiseen. Puikot tuntuivat samaan aikaan liian liukkailta ja liian nihkeiltä ja tällä kertaa kärjet tuntuivat liian tylpiltä. Neulominen tuntui aivan mahdottomalta, kun piti koko ajan taistella, että saisi puikon läpi molemmista yhteen neulottavista silmukoista. Liian tiukkaa, liian tylppää, liian liukasta. Tulinkin bambukokemukseni perusteella siihen tulokseen, että puiset puikot todennäköisesti soveltuisivat paremmin pitsin neulomiseen. Tällä kertaa päädyin sitten tilaamaan koivuisia puikkoja. Pian nähdään, olinko oikeassa.

Olen nyt räntännyt noista puupuikoista ja haukkunut metallipuikkoja, mutta tässä ei ole koko totuus. Metallipuikot ovat hyviä. Suurin osa puikoistani on metallisia, saattaapa olla joku muovinenkin. Niillä on ollut hyvä neuloa pipoa ja villapaitaa sun muuta. Tuo minun halpis sukkapuikkosettini vaan on ollut huono ja pitsin tekemiseen minun metallipuikkoni taas tuntuivat todella turhauttavilta, joten päätin kokeilla muita materiaaleja. Ensimmäistä kertaa minun käsityöharrastusurallani neulomisesta on tullut välineurheilua. :D

Terve!

Minua on viime aikoina vaivannut hirvittävä käsityöinnostus ja pitäähän niitä kötöstyksiä päästä esittelemään mahdollisimman julkisesti. Ja hei, eikös kaikilla itseään kunnioittavilla kästyöimmeisillä ole oma kästyöploki?

Aloitan kohtuu lyhyesti ja esittelen aivan tuoreimman tuotokseni eli Puuhanallen porkkananaamasukat:

Eli ideahan lähti siitä, kun tein erästä useamman värin työtä (joka ehkä myös esitellään vielä täällä), jossa oli mukana myös sininen ja oranssi, nykyelokuvan muotivärit. Puuhis jotain tuosta porkkananaamatrendistä mainitsi, mistä sitten keksin tehdä herralle sini-oranssit sukat. Sovittiin vieläpä, että ovat sitten Puuhiksen tämän vuoden synttärilahja, joka nyt sitten valmistui hieman etuajassa.

Malli on ihan ite keksitty, ja lanka hyvin perinteistä Seiska veikkaa. Kuten kuvasta huomaa, käsialani ei (edelleenkään) ole välttämättä kauhean tasainen, mutta ajattelen asian niin, että onpahan itse tehdyn näköistä. Näitä tehdessä myös tuskastuin lopullisesti elämäni ensimmäisiin omiin sukkapuikkoihini (halvat Litukan metallipuikot, jotka hajottavat etusormen) ja kävin ostamassa bambupuikot. Olin tyytyväinen valintaani. Mukava on bambukepeillä kutoa sukkaa. Ainoa havaitsemani huono puoli on se, että pelkään jättäväni puikot sohvalle niin, että myöhemmin joku istuu päälle, jolloin kuuluu semmoinen miellyttävä raks.

Tästä se alkaa. Katsotaan, jaksanko päivitellä.