Pyykkipoikapussi

Hemmetti, minä teen uuen pyykkipoikapussin! Mut ulkona on kesä ja kiva ilma, en tahtois nyhjätä sisällä.

Ratkaisu:

Kyl maar, Singeri vaan pihalle ja eikun ompelemaan! En saanut edes kovin paljoa kummastuneita katseita osakseni, naapurin likka vaan kävi kysymässä, että mitä teen. Kehui vielä taitavaksi, pentele.

Niin siis, tänään hermostuin meidän vanhaan pyykkipoikapussiin, joka uusimman pyykkipoikaerän myötä on alkanut sylkeä pyykkipoikia maahan. Toisin sanoen se jäi pieneksi. Tästä sisuuntuneena päätin sitten tehdä uuden ja isomman.

Tässä vanha pussukka:

Tuonkin pussin olen omin kätösini väkertänyt a.e.o. eli aikana ennen ompelukonetta, siksi siis paksut ja punaiset ompeleet saumoissa. Materiaalinahan olen tässä käyttänyt vanhojen farkkujen linkkoja (sivistymättömille tiedoksi: linkat = lahkeet) ja nauhaksi olen vaivautunut laittamaan jopa muovinarua. Tämäkin pussi sai heti kättelyssä uuden elämän Elder Sign -pelin hirviöpussina, vaihdoin vain muovinarun tilalle pätkän kuvassa näkyvää vihreää satiininauhaa.

Tässä sitten uusi pussukka:

Tästä tuli sen verran hyvän kokoinen, että siihen pitäisi mahtua useampikin uusi pyykkipoikasatsi. Matskuna Eurokankaan alelaarista pengottua sisustuskangasta, josta olen tehnyt myös neulatyynyn ja hupun ompelukoneelle. Koristeeksi laitoin Puuhanallen mummolta tullutta pitsiä ja nauhaksi löytyi muistaakseni jonkun pajukorin mukana tullut nauha.

Olen vallan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka kommelluksitta tämäkään projekti ei sujunut. Sain nimittäin hienon idean, että teen ensiksi pussinsuun valmiiksi ja ompelen vasta lopuksi sivusaumat. Eihän siinä, tuumasta toimeen. Olin sitten jo ommellut nauhakujan valmiiksi ja taisi olla jo pitsitkin paikallaan, kun tajusin, että en kuitenkaan ajatellut työvaiheita ihan loppuun asti. Pitäähän ne pussinsuun reunatkin päärmätä. Kyllä se vaan on ratkoja ompelijan ystävä. Onneksi virhe oli kuitenkin helppo korjata, ja ehkä opin tästä, että pitäisi aina helpoissakin töissä miettiä tarkkaan, mitä kaikkia työvaiheita tarvitaan ja missä järjestyksessä ne kannattaa tehdä.

Luultavasti en kuitenkaan oppinut mitään, koska mulle sattuu näitä ajatuskatkoja jatkuvasti. :D

Yleisinä käsityökuulumisina voisin kertoa, että kesä on ollut siinä suhteessa hiljaista aikaa. Ei kesällä mitään käsitöitä tehdä vaan kitketään, luetaan, uidaan ja kerätään marjoja. Niin ja töitäkin pitää tehdä välillä. Pitsihuiviprojekti on vielä pahasti vaiheessa, vaikka metri onkin jo ylitetty, kahdet farkut odottavat edelleen lyhentäjäänsä ja vanha farkkutakki tuunaajaansa (lue: paikkaajaansa). Mutta ei hätää, hyvällä tuurilla uutta päiviteltävää tulee jo muutaman päivän päästä, jos hyvä iltaelokuvaneulomisputki pitää ja saan eilen valmistuneelle villasukalle kaverin aikaiseksi.

Ai niin, virkkasinhan minä alkukesästä Pikkulakulle kaksi pyöreää patalappua, mutta unohdin ottaa niistä kuvan, siksi en ole niistä sen kummemmin pukahtanut. Jos Pikkulaku on kuulolla ja viitseliäs, niin ehkä hän voi lähettää minulle kuvan. Ei ole mikään pakko tosin.