Eilen mainitsemani bambupuikot tuntuivat herättävän kiinnostusta, joten ajattelin kirjoittaa oman päivityksen puikoista, kun olen itsekin viime aikoina vähän asiaa pohtinut.
Minä, kuten varmaan moni muukin, olen tottunut käyttämään neuloessa metallipuikkoja, ja kyllähän ne ovat kestäviä ja hyviä. Monet vielä tykkäävät siitä kilkatuksesta.
Minä en ole loppujen lopuksi kovin kauaa harrastanut neulomista, muutaman vuoden vain, ja tunnen edelleenkin vasta opettelevani asioita. Harrastus lähti aikanaan siitä, kun melkein hetken mielijohteesta ostin entiseltä työpaikaltani halvat sukkapuikot, joilla päätin opetella neulomisen uudestaan. Samaisia sukkapuikkoja käytin aina tuohon eilen esittelemääni sukkaprojektiin asti. Käsialani on melko tiukkaa, joten saan monesti työntää puikkoa ihan tosissaan, että se liikkuisi työssä. Asia vaan hankaloituu, kun käteni hikoavat ja sitten kun ne perhanan halpispuikot on niin terävät. Tästä syystä päätin vihdoin hankkia uudet puikot ja ihan mielenkiinnosta päädyin bambupuikkoihin. Kuten elien totesin, olin tyytyväinen ostokseen. Neule tuntui liikkuvan puikolla jouhevammin, eikä etusormi todellakaan kipeytynyt sillä tavalla kuin aiemmin.
Täydellisesti omistautunutta bambupuikkofania minusta ei kuitenkaan tullut. Bambu tuntuu nykyään olevan jonkinlainen muotimateriaali, siihen törmää aina ties missä. Minulle on myös syntynyt kuva, että sitä markkinoitaisiin jotenkin ekologisena materiaalina. Toki, onhan se nopeasti uusiutuvaa, mutta muuten en ole täysin vakuuttunut ekologisuusimagosta. Aasialaisena bambu ei kuitenkaan ole ihan lähituote, ja minulle ainakin herää kysymys, että miten nuo bambutuotteet tuotetaan. Pitäisi ehkä tutkailla asiaa.
Aloinkin miettiä, tehdäänkö puikkoja myös muista luonnonmateriaaleista. Onko bambulle vaihtoehtoa? On. Löysin netistä ainakin ruusu-, eeben- ja surinapuisia puikkoja, aika eksoottisia siis, mutta löytyypä noita koivuisiakin. Minua nuo eksoottisemmat puulajit arveluttavat melkein yhtälailla kuin bambukin. Vihreä vyyhti toki kertoo, että heidän puikkoihinsa ei ruusu- tai eebenpuita kaadeta vartavasten, mutta onko siinä koko totuus? Pitäisi tutkailla. Enkä minä voi taata sen koivunkaan eettisyyttä, vaikka se tuntuu pelkän tuttuutensa takia ehkä vastuullisemmalta vaihtoehdolta. Olen laiska, esitän kysymyksiä, mutta en paneudu etsimään vastauksia. :D Kuitenkin, vaihtoehtoja on.
Mutta noista koivuisista puheen ollen, postilaatikkoon tupsahti juuri kolme paria koivuisia pyöröpuikkoja. Viime viikolla päätin ruveta opettelemaan pitsihuivin neulomista, mutta siinäkin tuli tenkkapoo puikkojen kanssa. Minulta kyllä löytyy sukkapuikkojeni lisäksi eri kokoisia ja mallisia metallipuikkoja aikamoinen liuta, mutta mikään kokeilemistani puikoista ei tuntunut oikein soveltuvan pitsin neulomiseen. Puikot tuntuivat samaan aikaan liian liukkailta ja liian nihkeiltä ja tällä kertaa kärjet tuntuivat liian tylpiltä. Neulominen tuntui aivan mahdottomalta, kun piti koko ajan taistella, että saisi puikon läpi molemmista yhteen neulottavista silmukoista. Liian tiukkaa, liian tylppää, liian liukasta. Tulinkin bambukokemukseni perusteella siihen tulokseen, että puiset puikot todennäköisesti soveltuisivat paremmin pitsin neulomiseen. Tällä kertaa päädyin sitten tilaamaan koivuisia puikkoja. Pian nähdään, olinko oikeassa.
Olen nyt räntännyt noista puupuikoista ja haukkunut metallipuikkoja, mutta tässä ei ole koko totuus. Metallipuikot ovat hyviä. Suurin osa puikoistani on metallisia, saattaapa olla joku muovinenkin. Niillä on ollut hyvä neuloa pipoa ja villapaitaa sun muuta. Tuo minun halpis sukkapuikkosettini vaan on ollut huono ja pitsin tekemiseen minun metallipuikkoni taas tuntuivat todella turhauttavilta, joten päätin kokeilla muita materiaaleja. Ensimmäistä kertaa minun käsityöharrastusurallani neulomisesta on tullut välineurheilua. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti