Valokuvakehykset isovanhemmille

Tämä idea kehkeytyi tutkaillessani kirjastosta lainaamaani pannunaluskirjaa. Millaisen ajatusjatkumon kautta ideaan pääsin, sitä en enää itsekään muista. Jotain kautta kuitenkin päädyin siihen ajatukseen, että väsään mukulan isovanhemmille joululahjaksi valokuvakehykset Rune-Petruksen kuvalla varustettuna.

Tämä oli oikeastaan niitä projekteja, joiden toteutuksesta minulla ei ollut mitään hajua siinä vaiheessa, kun aloin haalia materiaaleja. Lähtökohta oli kuitenkin se, että kuva kehystettäisiin säkkikankaalla, mitä sain muutama vuosi sitten apeltani kahvipapusäkin muodossa. Päättelin, että säkkikankaan lisäksi tarvitsen vielä ainakin kehystettävän valokuvan ja taustalevyn. Muu tarvittava materiaali ja työvaiheet selvisivät tehdessä.

Kolme kehystä ja jokainen vähän erilainen.

Taustalevyä sain pähkäillä jonkin aikaa. Lähiostoshelvetin Sinellissä oli toki soveltuvia materiaaleja, mutta ne olivat joko väärän kokoisia tai muotoisia. Onnekseni sitten tajusin käydä keskustan ostoshelvetin Sinooperissa, missä oli myytävänä valmiita kovalevyisiä kehysaihioita ja taustalevyjä. Ne löydettyäni alkoi lopullinen suunnitelma muotoutua. Lisämateriaaliksi hankin vielä ripustuslenkit ja tummansinistä kartonkia. Kartonkia tarvitsin kehyslevyn ja säkkikankaan väliin, koska harva ruskea kangas ruskealla levyllä näytti ankealta. Tuntui siltä, että kankaan alla täytyy olla jotain, että kehyksestä tulee siisti ja viimeistellyn oloinen.

Säkkikankaan väri sointuu hienosti kuvan värien kanssa.

Työjärjestykseksi muotoutui tämä:

1. Liimaa valokuva taustalevyn keskelle
2. Leikkaa kartongista kehyslevyn muotoinen ja kokoinen pala ja liimaa se kehyslevylle
3. Suojaa valokuva leikkaamalla leivinpaperista hieman kuvaa suurempi pala ja liimaamalla se nurkista kuvan päälle
4. Liimaa kehyslevy taustalevyyn
5. Leikkaa säkkikankaasta vähintään 3 cm kehystä suurempi pala ja leikkaa sen keskelle kehyksen sisäreunan kokoinen aukko
6. Liimaa säkkikangas kehykseen ja taita reunat taustalevyn taakse. Kankaan kulmista kannattaa leikata palat pois, ettei taakse tarvitse tehdä taitoksia. Reunojen liimauksessa käytin apuna semmoisia nipsutinmallisia paperiliittimiä, etteivät reunat päässeet repsottamaan. Nipsuttimien puuttuessa kehyksen voi varmasti laittaa vaikkapa painon alle liimautumaan.
7. Kiinnitä ripustuslenkki.
Valmista tuli!

Suht siistin näköinen myös takaa. Kankaassa olisi voinut olla taittovaraa vähän enemmänkin.

Olin muuten harvinaisen tyytyväinen lopputulokseen ja varmasti oli mieleinen joululahja kaikille isovanhemmille.

Muita koristuksia ei tarvita, kun kahvipapusäkin kuviot toimivat koristeina.

Vauvavuoden lumihiutaleet

Vauva lopetti iltahuutonsa kahden kuukauden iässä ja alkoi käydä yöunille ensin yhdeksältä, sitten kahdeksalta ja lopulta jossain vaiheessa puoli kahdeksalta. Sitä oli ihmeissään, kun illalla oli ensimmäisiä kertoja se tunteroinen omaa aikaa. Kaipasin jotain rentouttavaa tekemistä ja ennen kaikkea sen tekemisen oli oltava jotain, mikä ei liittynyt vauvaan ja mielellään sen piti olla hömppää. Aloin virkata lumihiutaleita. Ensin etsin ohjeita netistä ja virkkailin niiden mukaan, sitten kävin lainaamassa kirjastosta Caitlin Sainion 100 virkattua lumihiutaletta. Pidin kirjaa lainassa varmaan kolme kuukautta, vaikka lopun aikaa kirja lojui pöydällä tyhjänpanttina.

Hiutaleet leijailevat keittiön ikkunassa.

Oli se vaan ihanaa istahtaa iltasella sohvalle ja tehdä jotain niinkin järkevää kuin virkata lumihiutaleita. Sellaista se vauva-arki on.

En virkannut sataa lumihiutaletta, virkkasin reilut 20.

Tyylikäs, mutta erittäin toimiva pingotusalustani.

Hiutaleet jäivät sitten kuukausiksi käsityökorini pohjalle lojumaan. Niistä oli saatu se alun tekemisen ja rentoutumisen ilo irti, jatkotoimilla ei ollut kiirettä. Sitten alkoi joulu lähestyä, ja päätin, että näistä tulee nyt sitten ensimmäisen perhejoulumme koristeet. Ostin kaupasta tärkkiä ja väsäsin pahvista ja makuualustan palasta pingotusalustan. Siitä alkoi joulukuinen pingotusurakka, joka oli kuitenkin aika leppoisaa puuhaa. Parista kymmenestä hiutaleesta tuli mainiosti koristeet meidän joulukuuseen ja keittiön ikkunaan.

Nuppineuloja kului.

Täytyy sanoa, että valkeat lumihiutaleet, mattapintaiset punaiset pallot ja kynttiläsarja ovat todella toimiva setti joulukuusenkoristeiksi. Yksinkertaista ja kaunista. Oi, jospa oisin osannut ottaa siitä kunnollisia kuvia.

Kävipä vielä muuten niin, että tilasin tuon lumihiutalekirjan itselleni syntymäpäivälahjaksi. Nähtävästi suomenkielinen painos on loppu, koska sitä ei tahtonut suomenkielisenä enää mistään saada. Onneksi kieli-ihminen kykenee virkkaamaan myös englanniksi. Nyt siis, kun seuraavan kerran kädet kaipaavat jotain hömppää tehtäväksi, ohjeet löytyvät ihan omasta hyllystä.

Uusi aluevaltaus?

Kävipä niin, että armas aviomieheni hankki minulle syntymäpäivälahjaksi nikkarointikirjan ja joululahjaksi työkaluja. Hitusen olivat odottamattomia lahjoja, mutta ihan saan itseäni niistä syyttää. Uhosin meinaan syksyllä, että ensi kesänä sitten teen palstallemme harsokehikot kesäkurpitsoille. Siihen nyt ei olisi kummoisia taitoja tahi välineitä tarvinnut, vain vähän riukua, sahan, poran ja ruuveja, mutta Puuhanalle ajatteli sitten lähteä tukemaan näinkin laajamittaiseksi suunniteltua nikkarointiharrastusta oikein urakalla. Luvassa voi siis olla uusi aluevaltaus näissä käsityöhommissa.

Mitään en ole uutukaisilla kaluillani vielä tehnyt, paitsi sahannut joulukuusen loppiaisena energiajätteeseen, mutta joitakin ideoita on kyllä ponnahtanut mieleen. Ensinnäkin uudet työkalut tietenkin tarvitsisivat pakin, mikä olisi tietenkin hauska tehdä itse. Suunnittelin sellaista vanhanmallista puupakkia.

Toisekseen, vähän kunnianhimoisempana, mutta kaiketi suhteellisen helppona projektina olisi arkkumallinen sohvapöytä. Aika hurja ajatus lähteä suoriltaan tekemään huonekalua, mutta yrittänyttä ei laiteta. Saisinpahan ainakin kutimeni turvaan pieniltä uteliailta käsiltä. Tänään meillä oli sattumoisin auto pari tuntia lainassa, joten kävimme jo ostamassa materiaalitkin tähän projektiin. Saas nähdä, millaisen kiikkerän kötöstyksen saan aikaiseksi.

Kolmanneksi olen miettinyt backgammonlautaa. Ajatus lähti siitä, kun selailin kirjahyllyssämme olevaa pelikirjaa, missä on paitsi eri pelien sääntöjä myös ohjeita pelilautojen rakentamiseen. Taisinpa ihan etsiä backgammonin sääntöjä, koska minulla ei ole ollut mitään hajua, miten kyseistä peliä pelataan. Kuinka ollakaan, kirjassa oli myös ohjeet pelilaudan tekemiseen. Omatekemällä laudalla olisi sitten hyvä opetella pelaamaankin. Suunnittelin jo yhtä lahjalautaakin, mutta saas nyt ensin nähdä, miten itselle tehty onnistuu. Jos ylipäänsä saan suunnitelman toteuttamisasteelle. Nämä minun projektini jäävät kovin helposti ajatuksen asteelle.

Aaltohuivi lahjaksi

Saimme viime vuonna eräältä ystävältä melkoisen kasan vauvanvaatteita sun muuta vauvavermettä eikä hän suostunut ottamaan niistä edes rahaa vastaan. Tulinkin siihen tulokseen, että jotain hän on ansainnut kiitokseksi ja päätinkin joskus kesällä ruveta huivinkutomispuuhiin. Tavoitteenani oli saada huivi pukinkonttiin. Mielessäni oli heti ohjekin: vanhan ystäväni Neulekirjan Aaltokuvioinen kaulaliina. Marssin vauva kantorepussa lankakauppaan valkkaamaan lankoja ja päädyin ostamaan kolme kerää Katian Merinon Baby Plus -lankaa. Langan sininen harmaa, valkoinen ja turkoosi toivat heti talven mieleen ja ne toimivat todella hyvin huivin aaltokuviossa.

Suoraan ohjeen mukaan tehtynä huivi tuntui liian kapealta, joten päädyin lisäämään leveyteen kolmannen aallon. Siinä olikin humanistille pähkäilemistä, että kuinka monta silmukkaa lisää huiviin oikein tarvitaankaan. Vastaus taisi olla 12 tai jotain siihen suuntaan. Älkää minulta kysykö.

Tein huivia verkkaisesti syksyn mittaan ja jossain vaiheessa kävin ostamassa vielä neljännen kerän. Kuinka ollakaan, huivi valmistui juuri sopivasti jouluksi. Kun riittävän ajoissa alottaa, voi saada ajoissa valmista. Mittaa huiville kertyi muistaakseni vähän reilu 180 senttiä, mikä vielä joustavasta mallista johtuen varmasti vielä venyy käytössä. Korviini onkin jo kantautunut kehuja, että huivin saa kieputettua kunnolla kaulan ympäri. Ja on kuulemma lämmin.

Tämä oli kiva projekti, vaikka välillä saattoi neljän saman kerroksen toistaminen vähän puuduttaakin. Olen aika tyytyväinen tuotokseen, ja nuo värit ovat aika ihanat.

Malli: Brandal & Myhrer: Neulekirja, Aaltokuvioinen kaulaliina
Lanka: Katia Merino Baby Plus
Puikot: 3½ mm
Menekki: 4 kerää eli 200 grammaa, josta tuli reilu 180 senttiä huivia

Vauvan lapaset x 2

Hei vaan ja hyvää alkanutta vuotta!

Näin vuoden aluksi (kai helmikuun lähes puoltaväliä voi sanoa vuoden aluksi) pitäisi ottaa vähän kiriä, sillä viime vuoden puolella valmistui jonkin verran käsitöitä, joista on jäänyt kertomatta. Toivon mukaan rästipostaukset tulevat edes ripeähköön tahtiin eikä kerran kuussa.

Aloitetaan lapasista. Syksyllä ilmojen kylmetessä totesin, että vauva tarvitsee lapaset. Päätin siis tehdä kahdet. Hankin vakkarilankakaupastani kahta eri väriä Gestalin Maija-lankaa ja aloin tutkailla ohjeita. Vaatimuksena oli, että lapaseen tulee peukalo, koska pitäähän sitä nyt reilu puolivuotiaan päästä tarttumaan asioihin, vaikka olisikin käsineet kädessä. Jokusen ohjeen netistä löysinkin, mutta ei yhtään suoraan mieleistä, joten koostin useammasta ohjeesta aika passelin ohjeen.

Possu esittelee ensimmäistä paria.

Täytyy sanoa, että vauvan vermeet ovat siitä kiitollisia töitä, että ne valmistuvat nopeasti. Ellei erästä villatakkia oteta lukuun.

Ensimmäisten lapasten lanka oli syksyisen kirjavaa.

Nyt kun lapaset ovat olleet käytössä useamman kuukauden, voin todeta, että niistä tuli vähän liian ohkaiset. Alkusyksyn viileneviin ilmoihin ne kävivät ihan mukavasti, mutta pakkasen myötä piti keksiä tukevampaa lämmikettä pienille sormille. Toki nyt, kun on ollut vähän taas kovempiakin pakkasia, ohuet lapaset ovat olleet oiva kaveri rukkasille. Joka tapauksessa, valitsisin nyt paksumman langan tai tekisin lapaset kaksinkertaisesta langasta.

Toinen pari oli tummaa harmaata. Ovat olleet jo käytössä, niin ovat muotoutuneet käyttäjän käden mukaan eli käsi lapaseen ja käsi nyrkkiin.

Tarkoitus muuten oli tehdä näistä samoista langoista lapasten kaveriksi vielä pipo, mutta pipoja oli sen verran jo omasta takaa, että se projekti jäi odottamaan ensi talvea.

Possulla yllä molemmat parit. :D

Malli: omasta päästä/useasta ohjeesta koostettu
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 2,5 mm
Langanmenekki: vajaa kerä yhteen pariin lapasia

Ohje:

Luo 36 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle = 9 silmukkaa/puikko. Neulo suljettuna neuleena 30 krs 1o1n. Neulo sitten 6 krs sileää neuletta. Jätä peukaloa varten 1. puikon viisi ensimmäistä silmukkaa esim. hakaneulalle odottamaan (tämä siis oikean käden lapanen, vasemmassa lapasessa jätetään 4. puikon viisi viimeistä silmukkaa) ja luo seuraavalla kerroksella uudet 5 silmukkaa. Neulo vielä 14 silmukkaa ja aloita nauhakavennus eli 1. ja 3. puikko: neulo 1o, 2 takareunoistaan oikein yhteen ja loput silmukat oikein, 2. ja 4. puikko: neulo 1o, 2 oikein yhteen ja loput silmukat oikein. Tee kavennukset joka kerros kunnes jokaisella puikolla on 2 silmukkaa. Katkaise lanka ja vedä lanka loppujen silmukoiden läpi.
Peukalo: Ota odottamaan jääneet silmukat puikolle ja poimi vielä 7 silmukkaa ja jaa ne kolmelle puikolle. Neulo 10 krs. Tee sädekavennus eli neulo jokaisen puikon lopussa 2 o yhteen. Katkaise lanka ja vedä loppujen silmukoiden läpi. Päättele.

Kuolalappuja

Jaahas, täällä ollaan taas. Tämänkin blogitekstin olisi voinut kirjoittaa jo heti edellisen perään, mutta... no, vauvaa on hyvä syyttää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Äitiyspakkauksessa tuli mukana kuolalappu. Semmoinen tuntui fiksulta laitteelta ja vieläpä helpolta tehdä, niin teinpä sitten itse pari kappaletta. Mallia siis otin siitä äitiyspakkauksen lapusta.

Mallikappale alla oikealla, musta ja harmaa omia kötöstyksiä.

Musta edestä...

Ja musta takaa.

Yhteen kuolalappuun tarvittiin siis kaksi kolmionmuotoista kangaspalaa ja neppareita. Minä panin taas kerran vanhan kiertoon ja leikkasin kaksi harmaata kolmiota rikki menneistä yökkärihousuista ja kaksi mustaa kolmiota rikki menneistä pellavakapreista. Tai oikeastaan leikkasin neljä mustaa kolmiota, mutta kolmas kuolalappu on edelleen ompelematta. Eihän tuohon menisi kuin viisi minuuttia. Syytän edelleen vauvaa. Näistä kolmioista sitten surruuttelin kaksi mustaharmaata kuolalappua. Periaatteessa tein laput niin, että toinen on mukamas etupuolelta musta ja toinen harmaa, mutta käytännössähän molempia voi käyttää kummin päin tahansa.

Pitääkö tähän vielä joku ohje rustata? Leikkasin siis kolmiot esimerkkikappaleen kokoisiksi plus tietysti saumavarat. Sitten oikeat puolet vastakkain ja ompelin saumat melkein koko kolmion mitalta. Pieni aukko piti tietenkin jättää, että sai käännettyä oikean puolen ulospäin. Sitten surauttelin uudestaan reunat, niin että aukkokin meni umpeen. Helppoa kuin heinäneko. Sitten vielä paukuttelin nepparit. Yhdelläkin nepparilla varmaan pärjäisi, mutta tein molempiin lappuihin vähän säätövaraa eli nepparilla on molemmissa lapuissa kolme vastakappaletta, aivan kuin oli äitiyspakkauksen mallikappaleessakin.

Täytyy nyt sanoa näin muutama kuukausi valmistusprosessin jälkeen, että aika vähälle käytölle ovat kuolalaput meidän taloudessa jääneet. Äiti on ollut vähän laiska niitä käyttämään. Nyt on tosin taas kuola valunut sen verran, että piti eilen laittaa lappu kaulaan, kun mentiin muskarin joulujuhlaan. Hyvin suojasi tontun rinnuksia.

Vauvan villanuttu

Vauvahuumassa piti ihmisen ruveta tekemään vauvalle tietenkin villanuttua. Onhan sitä kesälläkin hyvä olla lämmintä päällä, jos vaikka sattuu tulemaan kylmä kesä, tai sitten ihan vaan viileitä kesäiltoja varten. No, kesästä tuli aika lämmin ja illat vietettiin visusti kotosalla. Sitä paitsi nuttu valmistui vasta heinäkuuksi ja siitä tuli iso.

Että Kirsikka kötöstelee taas.

Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun menin keväällä kysymään kampaajalle aikoja. Kun aika luvattiin puolen tunnin päähän, minä tepastelin kuluttamaan aikaa vastapäiseen puotiin, missä myydään kaiken muun kivan lisäksi lankoja. Pienessä puodissa voi käydä ujommallekin ihmiselle niin, että jää turisemaan myyjän kanssa niitä näitä, minkä jälkeen ei kehtaa lähteä pois ostamatta mitään. Minä sitten ostin kaksi kerää valkoista ja kaksi kerää vaaleanvihreää teeteen Helmeä, vaikka oikeastaan se vaaleanvihreä oli mielestäni turhan hempeää. Miksi ns. vauvalankojen pitää aina olla pastellinsävyisiä? Toisaalta voisi myös kysyä, että mitäs ostin.

Ohjeen metsästyksessäkin oli omat kommervenkkinsä, mutta lopulta malliksi valikoitui juuri tuolle langalle tarkoitettukin ohje, joka löytyy täältä. Projekti eteni ihan jouhevasti, kunnes tein ensimmäisessä hihassa virheen. Sen jälkeen projekti jäi vähäksi aikaa käsityökoppaan pölyttymään, minkä jälkeen aloitin hihan alusta, mutta siinä vaiheessa minulta oli oikeastaan mennyt maku koko työhön. Näin nyt joskus vaan käy, minkä jälkeen työn tekee valmiiksi hampaat irvessä, että siitä pääsisi eroon.

Tässä se nyt kuitenkin on:

VAlkoinen kaulus ja nappilista ovat omia värikikkailujani. Ohjeessa kaikki reunukset ovat vihreitä.

Napit löysin vanhempieni luota nappipurkista. Aika kivat, etten sanoisi.

Hiha on kunnon haitari.

Malli: Tämän setin nuttu ilman kukkasta
Lanka: teetee Helmi, vajaa kaksi kerää molempia värejä
Puikot: 3½