Innostuin sydäntalvella virkkaamaan ja päädyin omaksi yllätyksekseni virkkaamaan pöytäliinoja (tähän mennessä siis nämä kaksi, jotka nyt esittelen). Olen aina pitänyt virkattuja pitsiliinoja vähän mummomaisina ja tylsinä, varsinkin kun ne ovat yleensä sitä samaa valkoista. Halusin kuitenkin tehdä jotain uutta ja totesin virkkausopuksia tutkailtuani, että mummomaiset liinat vaikuttavat kaikista mielenkiintoisimmilta virkattavilta.
Hauska juttu muuten: Lainasin kirjastosta neljä virkkausopusta, joista kahta tuoreempaa selaillessani olin kuolla tylsyyteen: ruutuja, ruutuja, ruutuja, joilla tehdään "tosi kivoja kuvioita". Kahdessa vanhemmassa malleissa oli jo mielenkiintoa ja paikoitellen jopa haastetta.
Ensin pitää kokeilla pienellä, joten tein tuon yllä olevan pikkuliinan. Nyt pitäisi tietenkin antaa yksityiskohtia. Lankana on jämät vanhasta Novitan Puro Batikista, koukkuna varmaan käytin 2,5 mm:n koukkua ja malli on nimeltään Auringonkehrä. Tekijänoikeudellisesti tämä on tietenkin väärin, mutta ohjeskannauksiini ei ole tarttunut lähdeopuksen nimeä, enkä sitä tietenkään myöskään muista. Ehkä minä löydän sen vielä uudestaan kirjastosta.
Seuraavana vuorossa oli kaitaliina uuden lipaston päälle. Okei, tuokin oli melkein sitä parjaamaani ruutukaavaa, mutta ei ihan niin pahasti. Lankana oli Puppets Lyric ja koukkuna tuo samainen 2,5 mm. Ohje on samaisesta toistaiseksi nimettömästä opuksesta, jossa se on nimetty simppelisti vihreäksi kaitaliinaksi. Jostain syystä minun nirkkoreunani näyttää erilaiselta kuin ohjeessa... Lisäksi minulla reuna vetää ruttuun, koska en ole vielä löytänyt syytä, miksi vaivautuisin pingottamaan tuotoksiani. Ehkä syy löytyy sitten, kun saan pitsihuivini neulottua.
Tuota vihreää lankaa jäi minulle vielä puolisentoista kerää jäljelle. Mitähän siitä tekisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti