Joululahjuksia

No niin, nyt kun on joulu lusittu, voin paljastaa tekemäni lahjatkin. Ensinnäkin, muistatteko tämän:

Siitä tuli myssy pian vuoden täyttävälle kummitytöllemme:

Esittelijöinä Puuhanalle ja kahvakuula

 Kummitytön äiti siis syksyllä vihjasi, että myssylle voisi olla tarvetta. En ollut siinä vaiheessa aiheesta kauhean innostunut, mutta sitten internetin ihmeellinen maailma toi innoituksen. Koiramyssy oli ihan pakko tehdä.

Lahjapaketistakin tuli aika kiva:

Malli: Crochet puppy hat
Lanka: Gjestal Janne kaksinkertaisena, nenään tuli ruskean seiskaveikan jämät
Menekki taisi olla vajaa kaksi kerää vaaleaa Jannea ja ihan vähän ruskeaa Jannea reunuksiin ja silmälaikkuun. Yhteensä lankaa kului siis noin 100 grammaa, jos siis muistan oikein.
Koukku: 5 mm

Myssylankaa jäi vielä yli, ja halusin kuluttaa niitä johonkin, joten päätin tehdä mummolleni villasukat. Mummo sai minulta kyllä jo viime vuonna torilta ostetut villasukat, mutta ne ovat niin korejat, että mummo ei niitä oikein raaski käyttää. Nyt sitten ajattelin, että pitää tehdä oikein arkisen näköiset sukat, että ne pääsevät oikein jalkaankin.

Joskus muuten langan riittävyys menee just eikä melkein. Olin tekemässä toiseen sukkaan kantapäätä, kun ruskea kerä alkoi loppua. Siinä ihan alkoi jännittää, riittääkö kerä kantapään loppuun asti, ei meinaan olisi kiinnostanut vaihtaa uutta kerää parin hassun kerroksen takia. Kuinkas siinä sitten kävi? Kantapää tuli tehtyä loppuun, ja lankakerästä oli jäljellä kokonaista kuuden senttimetrin pätkä. Tarkalle se meni.

Malli: perussukka omasta päästä
Lanka: Gjestal Janne
Menekki: yht. noin 100 grammaa
Puikot: 3½ mm

Sukkaa ja liinaa pukkaa

Ihan en viime viikolla ehtinyt julkaisemaan sukkia, oli vähän kiire viikko, ja tälläkin viikolla venähti tänne torstaihin asti. Mutta siis muistan kertoneeni, että sukkaprojekti oli tarkoitus saada valmiiksi Savonlinnan reissuun mennessä ja niinhän minä sainkin. Nopeatekoiset olivat sukat. Näissähän ei siis ollut mitään sen kummempaa taustatarinaa kuin että aiemmin syksyllä piti keksiä jokin matkakäsityö. Nappasin ohjeen viimetalvisesta Kotilieden Neuleet-käsityöekstrasta ja rupesin tekemään.

Ohjeessa oli yksi kummallisuus, jota en tahtonut ymmärtää, joten tein sitten vähän säveltäen. Kantapäähän päästäessä nimittäin oletettavasti yritettiin säätää niin, että yksi neljästä mallikerrasta jatkuisi yhtenäisenä varresta varpaisiin asti. Minun aivoni vain eivät suostuneet ymmärtämään ohjetta, joten päätin, että mallikerran ei tarvitse jatkua yhtenäisenä. Ja ihan hyvä siitä tuli.

Kuvia tuli tällä kertaa paljon:

Lopuksi piti yrittää vielä taidekuvausta :D

Malli: Köynnössukat (Kotiliesi Neuleet 14.1.2014)
Lanka: Samettikukalla värjätty villalanka, jonka ostin Savonlinnan keskiaikamarkkinoilta. Harmillisesti en muista myyjää sen tarkemmin. Jotain savolaisia käsityöihmisiä siellä oli esittelemässä langanvärjäystä.
Puikot: 2½mm
Langanmenekki: Vajaa 95 gramman kerä

Nyt voin myös paljastaa kokonaisuudessaan ensimmäisen vohvelikangastyöni noin 20 vuoteen.

Innostuin siis hetkellisesti vohvelikirjonnasta, ja hyvä ystävä ilmoitti, että heille saa tehdä keittiöliinoja. Nörttipariskunnalle siis meni tuparilahjaksi Cthulhu-pyyhe/liina. Yläreunan pikku-Cthulhut ovat omaa keksintöäni, kuten on ripustin-Cthulhukin. Keskustan ison mörmylän löysin täältä. Täytyy sanoa, että vaikka iso kuvio onkin hieno, se ei toimi mitenkään loistavasti liinassa. Väittäisin itse asiassa, että nuo itse suunnittelemani pikku-Ctulhut toimivat paljon paremmin ja ovat muuten ripustimen ohella suosikkikohtani koko pyyhkeessä.

Nyt pitäisi sitten mennä ompelemaan makkarin uusista verhoista ensimmäinen loppuun. Verhoprojektia sitten riittääkin, kun ostin kämpän kaikkiin ikkunoihin uudet verhokankaat.

Rätei ja lumpui

Joskus tämmöinen freelanseri joutuu odottelemaan töitä. Tänään on sellainen päivä. Loppujen matskujen pitäisi saapua tänään, mutta vielä niitä ei ole kuulunut, joten aikaa voi viettää vaikka tiskaten ja ommellen.

Eräs ystävä linkkasi pari päivää sitten FB:hen kolumnin ylikulutuksesta ja siitä, miten tavaraa ei enää kunnioiteta. Se sai minut pohtimaan omaa suhdettani tavaraan. Minä olen perinyt papaltani nuukuuden ja yleisesti kotoani asenteen, että tavarat käytetään loppuun asti. Voitte siis uskoa, että kaappini eivät notku vaatteita, jotkut ovat valehtelematta yli kymmenen vuotta vanhoja, ja vaan vähän rikkinäisiä vaatteita tuntuu pahalta heittää roskiin. Onneksi minulla on herännyt tämä käsityöinnostus, mikä myös avaa mahdollisuudet uusiokäyttöön.

Farkkujahan minä olen jo muokannutkin uuteen uskoon jonkin verran, mutta nyt on muiden vaatteiden aika. Eilen aloin purkaa yhtä rikkinäistä pellavahametta jatkokäyttöä varten, mutta siitä kerron tarkemmin joskus toiste. Tänään taas kekkasin tehdä vanhasta topista tiskirättejä.

Kuten kuvista näkyy, työstettäväksi pääsi vanha HenkkaMaukasta muistaakseni kaupanpäällisinä saatu trikootoppi. Olen tykännyt tuosta topista hirveästi, ja alakuvasta näkeekin, että se on myös ollut ahkerassa käytössä.

Rättien valmistaminen ei tosiaankaan ollut mitään monimutkaista. Yksinkertaisesti leikkasin topin sivusaumoista kahteen osaan ja leikkasin olkaimet poikki. Sivuista leikkasin hieman pois, että sain pukikuluneet kohdat pois ja hieman siistittyä reunaa suoremmaksi. Etukappaleesta leikkasin myös yläreunan suoraksi. Välttämätöntä sekään ei olisi ollut, mutta tulipahan tehtyä. Sitten vain ompelin reunat. Ompelin päärmeisiin myös pätkät olkainta ripustuslenkiksi.

Siinä ne sitten ovat. Yhdestä topista tuli siis kaksi rättiä. Mitään suuria ompelutyön mestarinäyttteitä nämä eivät ole, mutta ne ovat rättejä, ei niiden mitään supertöitä tarvitse ollakaan. Yhtä hyvin olisin vain voinut leikata topin kappaleiksi ja jättää reunat ompelematta, ja hyvin olisivat asiansa ajaneet. Näin ehkä puolen tunnin työllä vanhasta lempitopista tuli pari hyvää käyttöesinettä, jotka kestävät taas oman aikansa. Pitäisiköhän kaivaa tuolta vaatepinosta vielä pari paitaa ja tehdä näitä lisää?

Tuunailuja, keskeneräisyyksiä ja härpäkkeiden härnäkkeitä

Pitääpä välillä päivitellä, vaikka aika vähän mitään on valmistunut, mitä nyt pari tuunausta ihan viime päivinä. Aloitetaanpa sitten vaikka niistä.

Tuntuu siltä, kun käsitöihin hurahtaa, vähitellen alkaa kiinnostaa sellaisetkin asiat, joihin ei koskaan kuvitellut hurahtavansa. Viime aikoina on alkanut orastaa kiinnostus kirjomiseen. Suurin piirtein ainoat kirjomiskokemukseni ovat ala-asteella tehdyt vohvelikangastyöt, joten opettelemista ainakin riittää. Olen jo ehtinyt haaveilla uusien keittiön verhojen kirjomisesta ja ties mistä muusta ja löytänyt kirjastosta huikean hienoja jugend-kirjontakuvioita. Pikkuisen täytyy kuitenkin toppuutella itseään ja aloittaa varovasti.

Heinäkuun alussa esittelin tekemäni siivousvälinepussukkatouhun. Sen avulla oli hyvä harjoitella.

Ristipistelin kirjaimia merkkaamaan, mitä mihinkin taskuun pitäisi tunkea.

Eihän mun pistoista nyt mitenkään samankokoisia tullut, ja Y:kin on selvästi vinossa, mutta yleisesti ottaen olen aika tyytyväinen näin niin kuin ensikokeiluun. Toisenlaisessa kankaassa on varmasti helpompi tehdä tasakokoisia pistoja ja myös tehdä kirjaimista suoria. Ei sillä, ristipisto ei ole mun ykköskiinnostukseni kirjonnassa, mutta se tuntui hyvältä aloitukselta.

Toinen tuunailun kohde oli tällainen:

Ryöväsin siis keväällä tätini muuttokuormasta kivan puurasian, jota ajattelin käyttää ompelutarvikerasiana. Ensin aloin kaivata rasiaan lukkoa, koska sellaista siinä ei ollut. Kun sain sitten vihdoin lukon monien kommervenkkien jälkeen hankittua, ajattelin, että voisin myös maalata rasian. Kuvastahan näkyy, että rasia oli vähän naarmuinen. Pölyisyys johtuu siitä, että oli tuossa vaiheessa jo aloittanut hiomisen.

Hioin vanhan lakkapinnan, maalasin rasian ja tänään, kun rasia oli saanut kuivua rauhassa, naputtelin lukon paikoilleen. Lopputulos on ihan jees.

Kuten tavallista, kaikki ei voi mennä prikulleen: lukon yläosa on pikkiriikkisen vinossa.

Sisäosat jätin kuitenkin alkuperäiseen kuosiinsa.

Sitten niitä keskeneräisyyksiä. Välillä on tuntunut, että minulla ei muuta olekaan kuin keskeneräisiä käsitöitä. Nyt alkaa tosin vaikuttaa siltä, että lähiaikoina olisi jotain jopa valmistumassa.

Villasukka tulossa. Jänskättää, riittääkö lanka kokonaiseen pariin.

 Rupesin matkakäsityönä tekemään Savonlinnan keskiaikamarkkinoilta ostamastani kasvivärjätystä villasta sukkia. Ajatus oli, että tämä tosiaan on vain reissuprojekti, mutta eilen otin tavoitteekseni, että saisin nämä ensi viikon loppuun eli seuraavaan Savonlinnan reissuun mennessä valmiiksi. Olettaen tietysti, että lanka riittää, sitä kun ei ole kuin tuo yksi kerä. Se voi olla hiinä ja hiinä.

Tästä tulee pitkä villatakki. Valmistuminen saattaa viedä vuosia.

Tämä villatakki on hyvin hitaasti etenevä projekti. Lanka on aivan ihanaa ja niin on mallikin, mutta inspis on vähän ollut nyt hakusessa. Niin se tahtoo minulla välillä ollakin isojen projektien kanssa. Alkuun olen aina kauhean innoissani, mutta jossain vaiheessa kiinnostus herpaantuu. Pitäisi ehkä asettaa välietappeja, niin tulisi myös työn keskellä niitä kivoja valmistumisen tunteita.

Lopuksi vielä niitä härnäkkeitä eli juttuja, joita ei voi vielä kokonaisuudessaan esitellä.

Tässä vielä lisää kirjailuja. Aivan ensiksi siis innostuin vohvelikirjailusta. Sehän on tuttua ja nopeaa puuhaa. Omaa tarvetta pyyhkeille ei juuri nyt ole, mutta ystävä ilmoittautui vapaaehtoiseksi lahjuksen ottajaksi. Pyyhe on ollut jo jonkin aikaa valmis, mutta odottaa vielä luovutustaan, mikä tapahtuu ensi viikolla. Sen jälkeen sitten paljastan täälläkin koko pyyhkeen.

Tässä taas on tulossa joululahja kummitytöllemme. Äitinsä vähän vihjaili, että talvimyssy olisi tarpeen. Pakko oli ruveta toimeen, kun törmäsin netissä aivan mahdottoman hienoon ohjeeseen. Myssy on jo melkein valmis, mutta eihän tätäkään voi paljastaa kokonaan ennen kuin joulun jälkeen.

Sellaisia tällä kertaa. Ensi viikolla toivottavasti sitten jo päivitystä valmistuneista sukista.

Ja hei, monen kuvan taustalla on tänään ollut meidän ihka uusi olkkarin matto. Eikö olekin hieno? Se minkä siitä nyt näistä kuvista näkee. ;)

Lankaämpäri

Haikailin pitkän aikaa jonkinmoista rasiaa, johon voisin säilöä kaikki ompelulangat. Tähän asti, kun ne lojuivat sekaisin muiden sekalaisten käsityötarvikkeiden kanssa. Erään käännöstyön innoittamana olen myös halunnut kokeilla pitsimaalausta. Yhtenä päivänä kesken tiskin keksin, miten voisin toteuttaa nämä molemmat toiveet. Päätin päällystää jugurttiämpärin lankakäyttöön.

Otin kaapista jugurttiämpärin. Niitä meille tuntuu aina kertyvän, eikä niitä, hyviä ämpäreitä, oikein viitsisi kertakäytön jälkeenkään roskiin heittää. Sitten otin rikki menneen ruutupaidan ja liimaa, myöhemmin vielä ostin spraymaalia, kirpparilta pitsiliinan ja nappikaupasta pätkän pitsinauhaa.

Ei siitä nyt mitään superhienoa tullut, mutta pääsinpähän askartelemaan ja kokeilemaan sitä pitsimaalausta. Ehkäpä tuo jonniin aikaa välttää tehtävässään, ja tuli sentään jotain käyttöä jugurttiämpärille.

Napin vaihtaminen farkkuihin

Tuskin olen ainoa, jolle joskus käy näin:

Farkuista irtoaa nappi, koska vyötäröön on tullut lisää senttejä, armas aviomies päättää huvikseen kokeilla vaimon farkkuja (yllä oleville farkuille oikeasti kävi näin, kyseessä toki ovat miesten farkut) tai jostain muusta syystä. Housut ovat vielä hyvät, mutta mitenkäs ne nyt saa taas kiinni? Napin voi käydä laitattamassa liikkeessä, mutta sen voi myös tehdä itse. Kaikki eivät sitä ehkä tiedä, joten ajattelinpa nyt tehdä pienen ohjeistuksen. Välineet ovat aika yksinkertaiset:

Nappia uupuvat housut, farkunnappeja ja vasara.

 Napeissa kannattaa varmistua siitä, että ne tosiaan voi itse naputella paikoilleen. Omista varastoistani esimerkiksi löytyi alkuun vain farkkujen mukana tulleita vaihtonappeja, joita ylläri, ylläri ei pystykään naputtelemaan paikoilleen. Mikä järki siinäkin on? Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, naputeltavia nappeja saa kyllä alan liikkeistä tai netistä. Minä esimerkiksi kävin hakemassa muutaman paikallisesta nappikaupasta, maksoivatkin vain vajaan euron kappale.

Mitä sitten pitää tehdä, kun napit on hankittu ja vasara haettu työkalupakista? Ensin otetaan napin terävä niittipuoli ja työnnetään se nurjalta puolelta, vanhan napinpaikan vierestä vyötärönauhan läpi:

Tässä näkyy hienosti, miten Puuhanalle yritti vielä kiinnittää vanhaa nappia nahkarinkulan avulla. Jätin sen paikoilleen, koska pala oli sekä ommeltu että liimattu kiinni. :D

 Seuraavaksi otetaan nappipuoli ja painetaan sen kannassa oleva reikä niitin kärkeä vasten:

Sitten otetaan vasara käteen ja naputellaan nappia muutaman kerran varovasti. Varovaisuutta tarvitaan tietenkin sormien takia, mutta nappi voi myös vääntyä, jos naputtelee liian innokkaasti. Työ on valmis, kun nappi on jämäkästi niittiosassa kiinni.

Helppoa kuin heinänteko.

Uuden napin laittaminen farkkuihin on siis käytännössä helpompaa kuin tavallisen napin ompelu. Miksi tämäkin taito piti oppia vasta nyt?

Pyöräilypipo v. 1.1

Pyöräilypiposta piti tehdä uusi versio, koska ensimmäinen ei ollut sitä, mitä tavoittelin eli riittävän lämpöinen kovalla pakkasella pyöräilyyn. Malli on edelleen sama eli Ullaneuleesta löytynyt Käänteinen, tällä kertaa tein sen vain kaksinkertaisesta langasta. Lankana oli tällä kertaa Eijan kudontaputiikista ostettua käsinvärjättyä silkkivillaa ja raidoituksessa käytin edellisestä piposta yli jäänyttä oranssia Carmenia.

Raidoituksesta ei tullut ihan sitä, mitä ajattelin, mutta kyllä tuo välttää.

Tositoimiin pipon kanssa ei tietysti vielä ole päässyt, joten sen toimivuus tarkoituksessaan on vielä arvoitus. Luulisin sen ainakin olevan askel parempaan suuntaan.

Malli: Käänteinen
Lanka: Eijan kudontaputiikin käsinvärjätty kolmesäikeinen silkkivilla ja Bremont Carmen, molemmat kaksinkertaisena
Langanmenekki: Tuskin meni yhteensä sataakaan grammaa.
Puikot: 2½ mm, pyörö- ja sukkapuikot

Farkut kiertoon osa 3

Neulekirjassani oli ohje farkkulaukulle. Tein sitten semmoisen, koska laukkujahan ei voi olla liikaa. Tai ehkä niitä voi, mutta tein kumminkin. Siitä tuli hyvä kirjastokassi.

Malli: Denimlaukku Brandalin ja Myhrerin Neulekirjasta
Puikot: 12 mm pyöröt
Lanka: kuteeksi leikattua farkkua, luultavasti vähintään kaksien housujen verran

Jossain vaiheessa ajattelin, että tekisin siihen vuorinkin, että esimerkiksi kynät eivät tunkeutuisi silmukoista läpi. Vielä ei kuitenkaan moiseen hommaan huvittanut ryhtyä, joten en kuljeta laukussa kyniä.

Farkut kiertoon osa 2

Kaipasin erinäisille siivousräteille säilytyspaikkaa, jossa ne pysyisivät jotenkin järjestyksessä. Jostain syystä nimittäin meillä tapaa kylppärissä roikkua useampikin rätti, joista ei koskaan muista mihin niitä on käytetty. Tästä syystä sitten päätin tehdä pussukkasysteemin, jossa rättejä ja muitakin pieniä siivousvälineitä voi säilyttää. Farkuistahan se tietenkin piti sitten tehdä, että saa farkkukasaa kutistettua.

Virkattuja pitsiliinoja

Muistelen sanoneeni täälläkin, kun sain joulun jälkeen pääkallohuivin valmiiksi, että en taida vähään aikaan virkata. Pääiäisen alla kuitenkin taas innostuin. Innoittimena saattoivat olla ne pyyhelenkeiksi tekemäni kukkaset. Skannailin jo vuosi pari sitten itselleni varastoon muutamia, tai itse asiassa melkoisen joukon, virkattujen pitsiliinojen ohjeita. En muista olenko maininnut asiasta, mutta en ole koskaan ollut suuri pitsiliinojen ystävä, mutta töinä ne ovat aika mukavia. Ei ehdi kyllästyä, kun melkein jokainen kerros on erilainen. Nyt sitten innostuin niitä virkkaamaan. Sen verran oli virkkauskyllästys vielä muistissa, että en lähtenyt mihinkään isoon projektiin vaan avasin kansion, jonlle olin antanut nimeksi Pikkuliinat. Siinä taisi olla ohjeita kaikkiaan kahdeksalle pienemmälle liinalle, joita sitten lähdin tekemään järjestyksessä. Ajattelin, että kokeilen kaikkia tai sitten teen niin monta kuin huvittaa. Sain eilen viimeisimmän valmiiksi ja ajattelin, että nyt on saattanut taas tulla mitta täyteen vähäksi aikaa. On siis julkaisun aika.

Palmusunnuntain aikoihin valmistui ensimmäinen liina, jonka tein ohuesta puuvillalangasta. Täytyy sanoa, että en kauheasti pitänyt langasta, ainakaan tässä työssä. Se oli vähän turhan jämäkkää.

Malli: skannattu kirjastosta lainatusta virkkauslehdestä tai -kirjasta, valitettavasti opuksen nimi on jäänyt ottamatta ylös. Kyseisessä julkaisussa liina oli otsakkeen Sieviä pikkuliinoja alla nimellä Liina 1.
Lanka: Puppets Eldorado
Menekki: n. puoli kerää eli n. 25 g
Koukku: 1,25 mm
Liinan läpimitta: n. 34 cm

 Seuraavaksi piti sitten kokeilla paksumpaa lankaa. Totesin, että tämä malli sopisi hienosti joululiinaksi. Jos tekisi jossain vaiheessa tälle kaveriksi toisen, mutta punaisen.

Malli: Sama ongelma kuin edellisessä. Sieviä pikkuliinoja, Liina 2
Lanka: Puppets Lyric
Menekki: Tätäkin ehkä puolisen kerää eli n. 25 g
Koukku: 2,5 tai 3 mm, en muista kumpi
Liinan läpimitta: n. 40 cm

Kolmas liina olikin sitten kaikista isoin, ja tämän lopulla alkoikin tulla kyllästys. Tähän liinaan tarttui lanka paikallisen ostoskeskuksen uudesta puodista. Siellä on myytävänä ainakin lankaa, mausteita, teetä ja leluja, kaikenlaista kivaa siis. Pitihän kauppaa nyt muutaman euron edestä tukea.

Malli: Sieviä pikkuliinoja, Liina 3
Lanka: Sublime Egyptian Cotton DK
Menekki: n. 1,5 kerää eli n. 75 grammaa
Puikko: 2 mm
Liinan läpimitta: n. 40 cm (pingottamattomana/silittämättömänä)

Nyt olen sitten kokeillut puolia kahdeksasta pikkuliinaohjeesta. Ei, en laskenut väärin. Aivan ensimmäinen pikkuliinani on esitelty blogin aivan ensimmäisissä julkaisuissa. Harmi, että virkkaaminen alkoi taas tuntua rasittavalta, koska muutoin voisin ruveta tekemään isompaa liinaa sohvapöytää varten. Isoäidinneliöt myös kiinnostaisivat.

Farkkutakin toinen jatkoaika

Ostin lukioaikana, siis siinä heti millenniumin jälkeen, Itäkeskuksen H&M:stä farkkutakin. En uskonut, että se henkkamaukkatuotteena olisi kovin pitkäikäinen, mutta se oli hieno ja kävi minulle kuin valettu. Kävi kuitenkin niin, että henkkamaukkalaatu yllätti eikä takki hajonnutkaan heti parin käyttökerran jälkeen vaan siitä tuli uskollinen kesävaatteeni.

Joskus vuosikymmenen lopulla takki alkoi sitten kulua puhki vasemmalta olalta, tapanani kaiketi oli kantaa laukkua sillä olalla. Nuukana ja köyhänä opiskelijana en kuitenkaan olisi mitenkään viitsinyt ostaa uutta takkia, sitäpaitsi mieleni ei yhtään tehnyt luopua edelleen hirveän kivasta takista. Päätin ommella siihen paikan. Muistan viellä, miten Puuhanalle vitsaili Daavidin tähdestä.

Kuusiston piispanlinnaan tutustumassa paikatussa takissa keväällä 2009.

Siitä alkoi farkkutakin ensimmäinen jatkoaika, ja takki palvelikin hienosti edelleen. Viime keväänä sitten tein havainnon, että nyt oli toinenkin hartia kulunut puhki. Tällä kertaa aloin jo miettiä uuden takin hankkimista, ja hankinkin kyllä sellaisen, mutta farkkutakki sai vielä jäädä naulakkoon roikkumaan. Viime keväisen hameprojektin yhteydessä keksin myös korjausidean, mutta paikkausinnostus antoi odottaa itseään vuoden verran.

Hamekangasta jäi reilusti jäljelle ja siinä oli juuri sopivasti takin selkämykseen käyvä pala. Tällä kertaa en viitsinyt lähteä haastamaan ompelukoneen kanssa, koska tilkun reunat tulivat lähes kauttaaltaan jo valmiiksi paksujen saumojen kohdalle. Sen sijaan ompelin tilkun paikalleen käsin. Tilkku oli sen verran iso, että käytin paikkauksessa vähän myös liimaa. Se ei ollut lopulta paras ratkaisu, mutta tulipahan tehyä. En ollut sen ompelunkaan kanssa hirveän tarkka. Pieni viimeistelemättömyys tuo vain rouheutta, jos nyt kukaan moista ylipäätänsä huomaa. Ei se oo niin justiinsa. Tärkeintä on, että lempitakki sai toisen jatkoajan.

Vanha kaveri parin vuoden jälkeen taas käytössä.

Edit: Heti julkaisun jälkeen Puuhanalle huomautti, että muistutan vikassa kuvassa surullista Batmania. Harvinaisen totta: http://www.theverge.com/2014/5/13/5714096/ben-affleck-is-sad-batman