Joskus vuosikymmenen lopulla takki alkoi sitten kulua puhki vasemmalta olalta, tapanani kaiketi oli kantaa laukkua sillä olalla. Nuukana ja köyhänä opiskelijana en kuitenkaan olisi mitenkään viitsinyt ostaa uutta takkia, sitäpaitsi mieleni ei yhtään tehnyt luopua edelleen hirveän kivasta takista. Päätin ommella siihen paikan. Muistan viellä, miten Puuhanalle vitsaili Daavidin tähdestä.
Kuusiston piispanlinnaan tutustumassa paikatussa takissa keväällä 2009. |
Hamekangasta jäi reilusti jäljelle ja siinä oli juuri sopivasti takin selkämykseen käyvä pala. Tällä kertaa en viitsinyt lähteä haastamaan ompelukoneen kanssa, koska tilkun reunat tulivat lähes kauttaaltaan jo valmiiksi paksujen saumojen kohdalle. Sen sijaan ompelin tilkun paikalleen käsin. Tilkku oli sen verran iso, että käytin paikkauksessa vähän myös liimaa. Se ei ollut lopulta paras ratkaisu, mutta tulipahan tehyä. En ollut sen ompelunkaan kanssa hirveän tarkka. Pieni viimeistelemättömyys tuo vain rouheutta, jos nyt kukaan moista ylipäätänsä huomaa. Ei se oo niin justiinsa. Tärkeintä on, että lempitakki sai toisen jatkoajan.
Vanha kaveri parin vuoden jälkeen taas käytössä. |
Edit: Heti julkaisun jälkeen Puuhanalle huomautti, että muistutan vikassa kuvassa surullista Batmania. Harvinaisen totta: http://www.theverge.com/2014/5/13/5714096/ben-affleck-is-sad-batman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti