Eräs ystävä linkkasi pari päivää sitten FB:hen kolumnin ylikulutuksesta ja siitä, miten tavaraa ei enää kunnioiteta. Se sai minut pohtimaan omaa suhdettani tavaraan. Minä olen perinyt papaltani nuukuuden ja yleisesti kotoani asenteen, että tavarat käytetään loppuun asti. Voitte siis uskoa, että kaappini eivät notku vaatteita, jotkut ovat valehtelematta yli kymmenen vuotta vanhoja, ja vaan vähän rikkinäisiä vaatteita tuntuu pahalta heittää roskiin. Onneksi minulla on herännyt tämä käsityöinnostus, mikä myös avaa mahdollisuudet uusiokäyttöön.
Farkkujahan minä olen jo muokannutkin uuteen uskoon jonkin verran, mutta nyt on muiden vaatteiden aika. Eilen aloin purkaa yhtä rikkinäistä pellavahametta jatkokäyttöä varten, mutta siitä kerron tarkemmin joskus toiste. Tänään taas kekkasin tehdä vanhasta topista tiskirättejä.
Kuten kuvista näkyy, työstettäväksi pääsi vanha HenkkaMaukasta muistaakseni kaupanpäällisinä saatu trikootoppi. Olen tykännyt tuosta topista hirveästi, ja alakuvasta näkeekin, että se on myös ollut ahkerassa käytössä.
Rättien valmistaminen ei tosiaankaan ollut mitään monimutkaista. Yksinkertaisesti leikkasin topin sivusaumoista kahteen osaan ja leikkasin olkaimet poikki. Sivuista leikkasin hieman pois, että sain pukikuluneet kohdat pois ja hieman siistittyä reunaa suoremmaksi. Etukappaleesta leikkasin myös yläreunan suoraksi. Välttämätöntä sekään ei olisi ollut, mutta tulipahan tehtyä. Sitten vain ompelin reunat. Ompelin päärmeisiin myös pätkät olkainta ripustuslenkiksi.
Siinä ne sitten ovat. Yhdestä topista tuli siis kaksi rättiä. Mitään suuria ompelutyön mestarinäyttteitä nämä eivät ole, mutta ne ovat rättejä, ei niiden mitään supertöitä tarvitse ollakaan. Yhtä hyvin olisin vain voinut leikata topin kappaleiksi ja jättää reunat ompelematta, ja hyvin olisivat asiansa ajaneet. Näin ehkä puolen tunnin työllä vanhasta lempitopista tuli pari hyvää käyttöesinettä, jotka kestävät taas oman aikansa. Pitäisiköhän kaivaa tuolta vaatepinosta vielä pari paitaa ja tehdä näitä lisää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti