Ostin joku vuosi sitten sellaiset halvat kokoontaitettavat pyykkikorit. Koska halpa hinta ei tuo laatua, rikkihän nuo alkoivat vähitellen mennä, ja syksyllä viimein päätin tehdä asialle jotain. Nopeampi, ja ehkä halvempikin, vaihtoehto olisi tietenkin ollut, että olisin vain ostanut uudet korit, mutta eihän moinen tullut kuuloonkaan. Päätin purkaa vanhat korit ja väkertää rautalankarinkuloiden ympärille uudet kopat, saisinpahan taas ompeluharjoitusta.
Toki tuossa vaiheessa jo tiesin, että korit tuskin tulevat valmistumaan nopeassa aikataulussa, ja oikeassa tietenkin olin. Ensimmäisen korin sain toki valmiiksi hyvinkin nopeasti, mutta toisen kopan valmistuminen meni uuden vuoden alkuun. Ja jos totta puhutaan, periaatteessa ne eivät ole vieläkään valmiit, koska en ole vielä väsännyt suunnittelemiani kantokahvoja.
 |
Lievää ryhdittömyyttä |
 |
Saumavaratkin voisivat olla siistimmät |
Päätin kuitenkin välttää valtavaa kirosanatulvaa ja olla kopioimatta alkuperäisten pyykkikorien rakennetta vaan päädyin pussimaiseen ratkaisuun, jota vanhojen korien rautahäkkyrärinkulat pitävät jokseenkin kasassa. Jokseenkin, koska kuvastakin näkyy, että tulos ei ole hirvittävän ryhdikäs. Toisaalta tällaisissa töissä siisti ulkonäkö on minulle toisarvoinen seikka, joten en anna sen häiritä. Jos tulos joskus alkaa häiritä, voin aina yrittää väkertää uudet ja siistimmät pussukat. Niin, takaisin asiaan. Suunnittelin pussit myös niin, että ne pitäisi olla helpot irrottaa pesua tai mahdollista vaihtamista varten. Rautarinkulat olivat kuitenkin sen verran itsepäisiä, että yläreunan taitos ei riittänyt pitämään niitä paikoillaan, joten ompelin ne muutamalla tikillä jokaisesta kulmasta pussiin kiinni. Irrottamiseen siis tarvitaan tällä hetkellä ratkojaa, mutta ehkä mahdolliseen seuraavaan versioon keksin kätevämmän ratkaisun. Ehkäpä neppareista.
Seuraavassa postauksessa sitten jotain hienompaa. Hyvällä tuurilla se tuleekin jo tänään, toivottavasti kuitenkin viimeistään ensi viikon aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti