Puuhanallen leipärinkulat

Minulla oli tällä kertaa vaikeuksia keksiä Puuhanallelle mitään järkevää joululahjaa, mutta onneksi mies tuli itse asiassa avuksi ja esitti hartaan toiveen. Puuhis innostui tuossa syksyn mittaan leivän leipomisesta ja olemmekin sitten saaneet maistella taajaan herkullista tuoretta leipää. Jossain vaiheessa Puuhis jopa etsiskeli lähes kuumeisesti koreja, joissa leipää voisi kohottaa, ne kun kuulemma auttavat leipää laajenemaan oikeaan suuntaan eli enemmän ylös ja vähemmän sivuille. Oikeanlaisia koreja ei kuitenkaan löytynyt, joten piti keksiä jokin toinen kikka, niinpä Puuhanalle keksi leivänkohotusrinkulat, herra tosin taitaa itse suosia nimitystä leipäpanta. Minun osakseni jäi sitten toteuttaa nämä rinkulat herran joululahjana. Tilauksessa oli neljä pientä ja kaksi isoa.

Tuumasta toimeen siis. Varastoista löytyi ruudullista pöytäliinakangasta neljää pientä varten ja hieman tukevampaa sinistä kangasta isoihin rinkuloihin. Toteutus oli varsin yksinkertainen, tarvitsi vain leikata sopivat kangaskaistaleet, joiden reunat päärmäsin ja ompelin päät yhteen. Helppoa kuin mikä. Yhdessä suunnittelimme sopivaksi korkeudeksi noin 10 senttiä ja pienempien rinkuloiden ympärysmitaksi 55 senttiä. Isommissa ympärysmitta tuplattiin.

Ensimmäisenä valmistuneet pienemmät rinkulat pääsivät heti käyttöön.

Isommat valmistuivat hieman myöhemmin ja pääsivät vain poseeraamaan.

Rinkuloiden kokoa on tarpen mukaan myös näppärä säätää.

Ja näin herkullisia leipiä se Puuhis sitten teki.

Joulu toi myös mukanaan sen, että Puuhanalle sai myös lahjaksi taikinatiinun, tai minun puheenparressani taikinasaavin, mikä tietää sitä, että todennäköisesti syömme jonkin aikaa ruisleipää. Näin ollen rinkulat saavat olla jonkin aikaa työttöminä, kun niitä ei ruisleivän tekoon tarvita.