Kestoliivinsuojat

Näin uutta perheenjäsentä odotellessa joutuu tutustumaan monenlaisiin uusiin asioihin ja ekohippeilynkin mahdollisuudet laajenevat. Ensimmäisenä ekohippirintamalla ompelupöydälle päätyivät kestoliivinsuojat, nuo monen tuoreen äidin apurit, joiden olemassaolosta olin muutama kuukausi sitten hädin tuskin edes tietoinen. Faktahan nimittäin on se, että useimmilla imettävillä naisilla tisseistä tihkuu maitoa muulloinkin kuin mukulan ruoka-aikaan. Rintsikoissa on siis hyvä käyttää suojia, jos ei erityisemmin mieli kulkea kylillä liivit ja paita märkinä.

Liivinsuojia on tietysti saatavilla kertakäyttöisinä, kuten niin monia muitakin hygieniatuotteita nykyään. Sitten on olemassa kestoversioita, joita voi joko ostaa tai sitten väkertää itse. Minunlaiseni nuukailija näki tietenkin tässä tilaisuuden säästää ja samalla kuluttaa puhki kulutettujen vaatteiden varantoja, joten tietenkin päätin lähteä tee-se-itse-linjalle.

Netin syövereitä selatessani kävi selväksi, että monet käyttävät kestoliivinsuojissaan kaikenlaisia hifistelykankaita. On mikrokuitua, fleeceä, bambukankaita, merinovillaa ja ties mitä. Sellaisia varten minun olisi pitänyt lähteä kauppaan, mutta minun tavoitteeni kuitenkin käyttää mahdollisimman pitkälle materiaaleja, joita minulta löytyy jo varastoista. Mieluiten niitä rikkinäisiä vaatteita, joista on kertynyt kierrätyskangaspino. No okei, PUL-kangasta oli käytävä ostamassa, koska halusin kuitenkin, ettei kosteus pääse liivinsuojista läpi.

Homma meni siis niin, että ostin 20 cm palan PULia, josta leikkelin 10 senttiä halkaisijaltaan olevia rinkuloita, niitä tuli 30 kpl. Sitten otin kestosideprojektista jäljelle jääneen yöpaidan loput, josta leikkelin saman määrän rinkuloita, minkä jälkeen vielä leikkasin imuosiksi Puuhanallen vanhan, vähän paksumman puuvillaisen t-paidan. Noita imuosarinkuloita tein 60 kpl, mihin ei ihan tuo yksi t-paita riittänyt, vaan loput leikkelin Puuhanallen vanhoista collegehousuista. Tässä vaiheessa aloin kuitenkin epäillä peruspuuvillan imukykyä ja päätin tuhota lisäimukerrokseksi vielä yhden kulahtaneen käsipyyhkeen. Leikkuu-urakka oli melkoinen!

Pinkka oli jo hyvän kokoinen, vaikka vielä oli froteepyyhe leikkaamatta.

Sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin kasata suojat ja ommella. Kankaat tietysti järjesteltiin niin, että uloimmaksi tuli PUL, väliin imukerrokset ja sisäpinnalle ohut yöpaitapuuvilla.

Rinkuloiden reunoissa oli vielä siistittävää, joten en ommellut aivan reunoja myöten. Ompelun jälkeen vaan sitten saksin reunoista ylimääräiset pois. Tässä kohtaa ois saumuri ollut aika kätevä, jos sellaisen sattuisi omistamaan. Suojien lopulliseksi halkaisijaksi tuli n. 8 - 9 senttiä.

Käsipyyhe ei muuten riittänyt ihan kaikkiin suojiin, joten kolme paria jäi ilman froteekerrosta. Pääsenpähän sitten toteamaan ihan käytännössä, että oliko froteekerros tarpeellinen vai ei. Odotan muutenkin ihan mielenkiinnolla, miten nämä kierrätyskankaiset suojat pelittävät. Mistä sitä tietää, jos vielä tulen siihen tulokseen, että olisi pitänyt sijoittaa niihin hifistelykankaisiin? Ja mistä sitä vielä tietää, tulevatko nämä edes tarpeeseen? Eihän se kaikilta imetys onnistu.

Kestovaippoja en muuten meinaa vielä ruveta väkertämään, joten siitä ei ole juttua ihan vähään aikaan tulossa. Ajattelin meinaan olla sen verran realisti, että testaillaan ensin kirpparivaipoilla, jaksaako vaippapyykkiruljanssia ylipäänsä pyörittää.