Farkut (ja muut tekstiilit) kiertoon osa 6: Neliöliina

Jatketaan edelleen vauva-aiheilla, siltä alueelta kun tuntuu löytyvän käsityöpuuhastelua.

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt, että kantoliina voi olla ihan kätsy vaihtoehto mini-ihmisen kanssa kulkemiseen. Omalla kohdalla kuvittelisin, että ainakin toisessa mummolassa kyläily sujuu huomattavasti helpommin kuin vaunujen kanssa. Tulinkin sitten lainanneeksi kirjastosta aihetta käsittelevän kirjan, jossa tutustuin itselleni ennestään tuntemattomaan liinatyyppiin eli neliöliinaan. Siitä sanottiin vielä, että se on aika simppeli tehdä itse ja että siinä tarvitaan jämäkkää kangasta, kuten  vaikkapa farkkua. Lupaus ehtymättömien farkkuvarastojen vähentämisestä tietenkin houkutteli kokeilemaan.

Kieltämättä tähän tuotokseen kului enemmän lakanakangasta kuin farkkua, mutta ei se haittaa, koska kyseinen pussilakanakin oli peräisin kierrätyskangaspinosta.

Huh, näyttääpä se ruttuiselta! On se kyllä silitetty. :D

Homma toimi siis niin, että ratkoin Puuhanallen vanhoista farkuista toisen linkan saumasta auki ja leikkasin siitä noin 46x46 cm neliön. Ratkoin vielä samoista farkuista takataskut ja ompelin ne kiinni neliöön. Lisäksi leikkasin pussilakanasta neljä 17 cm leveää suikaletta (tai yksi oli 16 cm, koska se oli jo toisesta sivusta ommeltu kiinni) ja vuorikankaaksi vielä farkun kanssa saman kokoisen neliön. Ompelin kolmesta lakanasuikaleesta nurjalta puolelta pussukat, jotka sitten käänsin oikein päin. Kolmannen suikaleen avonaisen suun ompelin sitten vielä siististi kiinni. Neljännen suikaleen totesin aika äkkiä ylimääräiseksi.

Kaksi suikaleista ompelin avonaisista päistään farkkuneliön ylänurkkiin kiinni. (Taisin kyllä ne suut ensin siksakata umpeen.) Sitten ompelin farkun takapuolelle vuorikankaan ja lopuksi vielä kolmannen suikaleen neliön alareunaan. Ja siinäpä se sitten olikin!

Kuvallista kantomallinnusta en nyt tähän julkaisuun saanut, kannettava kun on vielä mahassa ja tyynykin asettui liinaan vähän pöljästi. Teoriassa laitos kuitenkin vaikuttaa ihan toimivalta, käytännön toimivuus paljastuu sitten muutaman kuukauden kuluttua.

Mikään asiantuntijahan minä en näiden neliöliinojen kanssa ole, ja tämäkin yksilö on oma sovelmani useammasta eri lähteestä. Neliöliinoja kun lopulta on aika monen mallisia. En siis todellakaan mene takuuseen tämän mallin toimivuudesta. Ehkä palaan asiaan, kun liina on testattu käytännössä. Sitten tiedän paremmin, tuliko sutta vai sekundaa.

Vauvalle säärystimet tai "reisistimet"

Päätin sitten tehdä vauvalle ehkä mahdollisimman tarpeettoman asusteen. Hurahdin nyt kuitenkin loppukesästä lukemaan Lähiömutsi-blogia, ja siellä oli sitten reisistimien eli lapsen pitkien säärystinten ohje. Mietin, että tuossa voisi olla helppo ja nopea työ, jolla herätellä uinuvaa kutomisintoa. Siltä kannalta tuo itse asiassa oli aika hyvä työ, koska into näperrellä tosiaan heräsi, vaikka juuri nyt se on keskittynyt enemmänkin virkkaamiseen kuin kutomiseen. Ei siis harmita, että tein, vaikka turhakkeet ovatkin.

Tein siis tuon Lähiömutsin ohjeen mukaan, mitä nyt tein resoreihin 19 kerrosta 16 sijaan. Siinä nyt vaan kävi niin. Samaten keskellä oleva raita on 19-kerroksinen. Puikot oli kokoa 2,5 mm, koska ne sopivat lankaan paremmin. Lankana käytin kesällä kirpparilta löytämääni Dropsin Fabelia. Ostin muuten myös kerroslaskurin, se oli aika kätevä.

Nyt joku voi ehkä kuvitella arvaavansa jälkikasvun sukupuolen, koska työssä on käytetty epämääräistä vähän marjapuuronpunervaa lankaa. Arvauksella on tietty 50 prosentin mahdollisuus osua oikeaan, mutta valkkasin langat vain, koska ne olivat työhön aika sopivat. Sukupuolesta minulla ei ole vielä hajuakaan.

Kestoliivinsuojat

Näin uutta perheenjäsentä odotellessa joutuu tutustumaan monenlaisiin uusiin asioihin ja ekohippeilynkin mahdollisuudet laajenevat. Ensimmäisenä ekohippirintamalla ompelupöydälle päätyivät kestoliivinsuojat, nuo monen tuoreen äidin apurit, joiden olemassaolosta olin muutama kuukausi sitten hädin tuskin edes tietoinen. Faktahan nimittäin on se, että useimmilla imettävillä naisilla tisseistä tihkuu maitoa muulloinkin kuin mukulan ruoka-aikaan. Rintsikoissa on siis hyvä käyttää suojia, jos ei erityisemmin mieli kulkea kylillä liivit ja paita märkinä.

Liivinsuojia on tietysti saatavilla kertakäyttöisinä, kuten niin monia muitakin hygieniatuotteita nykyään. Sitten on olemassa kestoversioita, joita voi joko ostaa tai sitten väkertää itse. Minunlaiseni nuukailija näki tietenkin tässä tilaisuuden säästää ja samalla kuluttaa puhki kulutettujen vaatteiden varantoja, joten tietenkin päätin lähteä tee-se-itse-linjalle.

Netin syövereitä selatessani kävi selväksi, että monet käyttävät kestoliivinsuojissaan kaikenlaisia hifistelykankaita. On mikrokuitua, fleeceä, bambukankaita, merinovillaa ja ties mitä. Sellaisia varten minun olisi pitänyt lähteä kauppaan, mutta minun tavoitteeni kuitenkin käyttää mahdollisimman pitkälle materiaaleja, joita minulta löytyy jo varastoista. Mieluiten niitä rikkinäisiä vaatteita, joista on kertynyt kierrätyskangaspino. No okei, PUL-kangasta oli käytävä ostamassa, koska halusin kuitenkin, ettei kosteus pääse liivinsuojista läpi.

Homma meni siis niin, että ostin 20 cm palan PULia, josta leikkelin 10 senttiä halkaisijaltaan olevia rinkuloita, niitä tuli 30 kpl. Sitten otin kestosideprojektista jäljelle jääneen yöpaidan loput, josta leikkelin saman määrän rinkuloita, minkä jälkeen vielä leikkasin imuosiksi Puuhanallen vanhan, vähän paksumman puuvillaisen t-paidan. Noita imuosarinkuloita tein 60 kpl, mihin ei ihan tuo yksi t-paita riittänyt, vaan loput leikkelin Puuhanallen vanhoista collegehousuista. Tässä vaiheessa aloin kuitenkin epäillä peruspuuvillan imukykyä ja päätin tuhota lisäimukerrokseksi vielä yhden kulahtaneen käsipyyhkeen. Leikkuu-urakka oli melkoinen!

Pinkka oli jo hyvän kokoinen, vaikka vielä oli froteepyyhe leikkaamatta.

Sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin kasata suojat ja ommella. Kankaat tietysti järjesteltiin niin, että uloimmaksi tuli PUL, väliin imukerrokset ja sisäpinnalle ohut yöpaitapuuvilla.

Rinkuloiden reunoissa oli vielä siistittävää, joten en ommellut aivan reunoja myöten. Ompelun jälkeen vaan sitten saksin reunoista ylimääräiset pois. Tässä kohtaa ois saumuri ollut aika kätevä, jos sellaisen sattuisi omistamaan. Suojien lopulliseksi halkaisijaksi tuli n. 8 - 9 senttiä.

Käsipyyhe ei muuten riittänyt ihan kaikkiin suojiin, joten kolme paria jäi ilman froteekerrosta. Pääsenpähän sitten toteamaan ihan käytännössä, että oliko froteekerros tarpeellinen vai ei. Odotan muutenkin ihan mielenkiinnolla, miten nämä kierrätyskankaiset suojat pelittävät. Mistä sitä tietää, jos vielä tulen siihen tulokseen, että olisi pitänyt sijoittaa niihin hifistelykankaisiin? Ja mistä sitä vielä tietää, tulevatko nämä edes tarpeeseen? Eihän se kaikilta imetys onnistu.

Kestovaippoja en muuten meinaa vielä ruveta väkertämään, joten siitä ei ole juttua ihan vähään aikaan tulossa. Ajattelin meinaan olla sen verran realisti, että testaillaan ensin kirpparivaipoilla, jaksaako vaippapyykkiruljanssia ylipäänsä pyörittää.