Farkut kiertoon osa 4 ja valokuvataulut

Huhhei, hiljaisuus loppukoon!

Viime kuukaudet ajatukset ovat lennelleen jossain ihan muualla kuin käsitöissä. Mitään valmista esiteltävää ei yksinkertaisesti ole ollut, eikä bloggaaminen kieltämättä ole kiinnostanut muutenkaan. Nyt kuitenkin bloggauskiinnostus on taas orastavasti heräämässä, ja ehkä käsillä tekeminenkin alkaa taas syksyn tullen kiinnostaa enemmän. Plus tietysti tuloillaan oleva vauva saattaa herättää kiinnostusta niin kestovaippojen tekoon kuin pikkuisten villatamineiden väsäämiseen. Tai sitten ei. Se jää vielä nähtäväksi.

Asiaan. Appiukko toi heinäkuun alussa meille paperikassillisen kahvisäkkejä. Siis isoja juuttisäkkejä, joissa on roudattu kahvipapuja. Tuominen oli suunnattu niin Puuhanallen laukkuprojekteja varten kuin minunkin käsityönäpeille tai vaikka vaan haisteltavaksi, jos ei muuta keksi, niissä kun on sellainen herkullisen suklainen kahvin tuoksu. Minä olin alkuun hieman huvittunutkin. Ihan hauska lahja-ajatus, mutta mitähän niistä keksii. Eipä mennyt kuin ehkä pari päivää, kun sain ajatuksen.

Olen muutamaan otteeseen miettinyt, että pehmusteet olisivat ihan kivat meidän pihatuoleissa. Tuolit kun saattavat pitemmän päälle tuntua ikäviltä takamuksessa, varsinkin jos päällä on vaikkapa sen verta lyhyt hame, että iho ottaa kontaktia tuolin pinnan kanssa. Pehmusteiden ostaminen on kuitenkin tuntunut rahan tuhlaukselta, eikä ajatus niiden ompelemisestakaan ollut ottanut tulta allensa. Tarvittiin ne kahvisäkit, että pääsin toimeen.

Päällipuolelle leikkasin kaksien farkkujen linkoista 12 senttiä leveitä suikaleita (10 cm + saumavarat) ja alapuolelle sitten säkistä reilu 40 senttiä suuntaansa olevat neliöt. Säkkineliöihin jätin vähän runsaammat saumavarat, koska ajattelin sentin olevan vähänlaisesti tuollaisessa harvassa ja herkästi purkautuvassa materiaalissa. Ompelin suikaleet yhteen, sitten taka- ja etukappaleet yhteen, minkä jälkeen tungin sisälle vanulevystä pehmustetta. Sitten vain ompelin auki olevan sivun käsin ja samalla kiinnitin valkoiset kiinnitysnauhat. Helppoa kuin mikä!

Mitenkään muhkeita noista pehmusteista ei tullut, koska vanulevyä ei riittänyt kuin pariin kerrokseen, mutta pehmusteet ajavat kyllä asiansa. Jos joskus siltä tuntuu, niin vanua voi aina lisätä. Ja näin taas laitettiin vanhoja farkkuja uuteen uskoon!

Toisena esittelyssä ovat eilen tekemäni valokuvataulut. Saatiin joskus Puuhanallen kanssa sellainen idea, että olisi kiva laittaa valokuvia esille muuallekin kuin albumiin, mutta hillittömän kehysmäärän ostaminen ei kuitenkaan houkuttanut. Ensimmäinen ajatus oli ihan vaan lätkäistä kuvia seinälle teipin avulla. Muuten ihan hyvä idea, mutta ensinnäkin kuvat hieman käpristyvät näin ja toisekseen muutamat kuvista eivät yksinkertaisesti suostuneet pysymään seinällä.

Kuten näkyy, vanhassa systeemissä oli aukkoja.

Olenkin jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni vaihtoehtoista tapaa saada kuvia seinälle. Viime viikolla sitten kävimme tutustumassa naapuriin avattuun kierrätysmyymälään, missä sivusilmällä rekisteröin pinkan ilmoitustauluja. Ajatus iski, kun olimme jo melkein tulleet kotiin: jos ostaisin pari ilmoitustaulua, päällystäisin ne kankaalla ja iskisin kuvat jollain keinolla kiinni kankaaseen.

Eilen sitten rupesin tuumasta toimeen ja kävin ostamassa jäljellä olevat kaksi ilmoitustaulua hurjaan neljän euron kappalehintaan. Kotona valitsin liinavaatekaapista turhaksi käyneen vaaleanvihreän lakanan, josta leikkasin sopivat palat. Ajattelin ensin kiinnittää kankaat tauluun perus nitojan niiteillä, mutta yllä olevasta kuvasta näkyy, ettei se oikein ottanut luonnistuakseen. Kävin siis ostamassa nastoja, joilla homma sujui paremmin.

Sitten vain piti keksiä, että miten kuvat kiinnitetään tauluihin. Neuloja tai nastoja en haulunnut käyttää, koska en halunnut kuitenkaan tehdä kuviin reikiä. Pienen harkinnan jälkeen päätin kokeilla, pysyvätkö valokuvakulmat kiinni kankaassa. Pikatesti osoitti kiinnityksen suhteellisen pitävän tuntuiseksi, joten valokuvakulmilla siis mentiin.

Valokuvakulmissa on sekin etu, että kuvia on helppo sitten vaihdella, kun sille päälle sattuu. Vielä en tunkenut tauluja täyteen kuvia, koska meille on tulossa joskus tässä satsi uusia kuvia, kunhan vain kusti saa aikaiseksi polkea.

Blogikuvista ei nyt tällä kertaa tullut kummoisia, mutta nuo taulut näyttävät oikeasti aika hauskoilta. Seinälle mahtuisi vielä useampi samanmoinen taulu, mutta mennään nyt toistaiseksi näillä. Olisi myös hauska keksiä muita, vähän eri tyyppisiä keinoja laittaa kuvia esille, alan meinaan innostua tästä jutusta. Miksi säilöä kuvia albumiin, tai tietokoneelle, kun niitä voi laittaa hauskasti näkösälle?