Hii, tänään oli Ylellä juttua vakkarilankakaupoistani: http://yle.fi/uutiset/kun_pakkanen_paukkuu_puikot_viuhuvat/7709798
Pitsi & Palmikko on siisti ja moderni, Möysän Lanka ja Asuste ahdas ja täynnä tavaraa. Sanomattakin selvää, että jälkimmäinen on suosikkini. Siinä on sellaista vanhanajan meininkiä. Molemmissa on kuitenkin puolensa.
Aloin muuten pohdiskella, miksi tuo Möysän kauppa minua niin viehättää. Keksin yhdeksi syyksi sen, että se tietyllä tavalla muistuttaa aikanaan kotipaikkakunnallani vaikuttanutta Ailan kauppaa. Tai en muista, oliko kaupan nimi oikeasti Ailan kauppa, mutta niin sitä meillä kutsuttiin. Kauppaa nimittäin piti äitini kaveri Aila. Parhaiten mieleeni on jäänyt se, että sieltä ostettiin usein synttärilahjat koulukavereilleni, sieltä nimittäin sai käsityötavaran lisäksi leluja. Muistan myös, että vielä yläasteen kässätunnilla hain Ailan kaupasta itselleni housukankaan. Tietysti myös muistan sen, miten äidin piti aina jäädä vielä vaihtamaan kuulumisia, vaikka ostokset oli jo tehty. Se oli muksuna niiiiin tylsää. Mutta niin, myös se kauppa tuntui aina ahtaalta ja täydeltä, kotoisalta. Nykyään se olisi varmasti vanhanaikainen, niin kuin on Möysän Lanka ja Asustekin.
Vanhanaikaisuudesta puheen ollen, kiinnitin vastikään huomiota Lahden keskustassa olevaan Leninkiliike Muoti-Meeriin. Siinä jos jossain on vanhan ajan tuntua. Jos tekisin valintani pelkästään nimen perusteella, voisin tästälähin tehdä vaateostokseni pelkästään siellä. Harmillisesti näyteikkunan perusteella liikkeen asut eivät ihan ole minun tyyliäni. Kuka perustaisi nuorekkaan Leninkiliikkeen?
Ehkä ensi kerralla sitten taas puhun oikeasti käsitöistä. Projekteja on, mutta mikään ei ole vielä valmistumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti