Puuhanallen valokuvauslapaset

Puuhanalle ehdotti, että tekisin hänelle ensi talveksi lapaset. Pitäisi nimittäin olla käsineet, joissa ei ole alla oleviin ohuisiin työhanskoihin tarrautuvaa vuoria eikä tietysti mielellään myöskään sormia. Työhanskat pitää olla alla sen takia, ettei tarvitse ihan paljain näpein ottaa kuvia pakkasella.

Minä ajattelin, että mitä sitä ensi talvea odottelemaan. Tulipahan taas yksi nopea väliprojekti hidastamaan isojen projektien valmistumista.

Hienosti kuvissa vielä päättelemättömät lapaset.

 Puuhanalle itse valitsi lankavarastoistani oranssin villalangan, jonka ostin kesällä Savonlinnan keskiaikamarkkinoilta. Minä sitten valitsin siihen kaveriksi samasta lähteestä hankitun vihreän villan. Väriyhdistelmien pitää olla jänniä. Langasta vielä mainittakoon, että se on sataprosenttista kasvivärjättyä suomenlampaanvillaa Tuula Häyhäseltä. Sanoisin, että ollaan asian ytimessä.

Oranssissa muuten oli värjäystulos veikeästi vähän epätasainen, kun taas vihreä lanka tuntui hitusen oranssia paksummalta, vaikka lankojen piti olla samanvahvuisia. Langoissa oli siis kauttaaltaan käsityön tuntua.

Muutenhan näissä lapasissa ei ole mitään erikoista, malli on kuitenkin ihan peruslapanen. Raidoituksen tietysti keksin omasta päästäni ja osittain sitä mukaa kun tein. Olivat muuten ensimmäiset tekemäni miestenlapaset, joten merkkipaalu tämänkin sitten.

Malli: voiko tavallisemman mallista lapasta olla?

Lanka: käsinvärjätty suomenlampaanvilla/Tuula Häyhänen

Menekki: n. 100 grammaa

Puikot: 3mm

Kaupoista

Hii, tänään oli Ylellä juttua vakkarilankakaupoistani: http://yle.fi/uutiset/kun_pakkanen_paukkuu_puikot_viuhuvat/7709798

Pitsi & Palmikko on siisti ja moderni, Möysän Lanka ja Asuste ahdas ja täynnä tavaraa. Sanomattakin selvää, että jälkimmäinen on suosikkini. Siinä on sellaista vanhanajan meininkiä. Molemmissa on kuitenkin puolensa.

Aloin muuten pohdiskella, miksi tuo Möysän kauppa minua niin viehättää. Keksin yhdeksi syyksi sen, että se tietyllä tavalla muistuttaa aikanaan kotipaikkakunnallani vaikuttanutta Ailan kauppaa. Tai en muista, oliko kaupan nimi oikeasti Ailan kauppa, mutta niin sitä meillä kutsuttiin. Kauppaa nimittäin piti äitini kaveri Aila. Parhaiten mieleeni on jäänyt se, että sieltä ostettiin usein synttärilahjat koulukavereilleni, sieltä nimittäin sai käsityötavaran lisäksi leluja. Muistan myös, että vielä yläasteen kässätunnilla hain Ailan kaupasta itselleni housukankaan. Tietysti myös muistan sen, miten äidin piti aina jäädä vielä vaihtamaan kuulumisia, vaikka ostokset oli jo tehty. Se oli muksuna niiiiin tylsää. Mutta niin, myös se kauppa tuntui aina ahtaalta ja täydeltä, kotoisalta. Nykyään se olisi varmasti vanhanaikainen, niin kuin on Möysän Lanka ja Asustekin.

Vanhanaikaisuudesta puheen ollen, kiinnitin vastikään huomiota Lahden keskustassa olevaan Leninkiliike Muoti-Meeriin. Siinä jos jossain on vanhan ajan tuntua. Jos tekisin valintani pelkästään nimen perusteella, voisin tästälähin tehdä vaateostokseni pelkästään siellä. Harmillisesti näyteikkunan perusteella liikkeen asut eivät ihan ole minun tyyliäni. Kuka perustaisi nuorekkaan Leninkiliikkeen?

Ehkä ensi kerralla sitten taas puhun oikeasti käsitöistä. Projekteja on, mutta mikään ei ole vielä valmistumassa.