Rätei ja lumpui

Joskus tämmöinen freelanseri joutuu odottelemaan töitä. Tänään on sellainen päivä. Loppujen matskujen pitäisi saapua tänään, mutta vielä niitä ei ole kuulunut, joten aikaa voi viettää vaikka tiskaten ja ommellen.

Eräs ystävä linkkasi pari päivää sitten FB:hen kolumnin ylikulutuksesta ja siitä, miten tavaraa ei enää kunnioiteta. Se sai minut pohtimaan omaa suhdettani tavaraan. Minä olen perinyt papaltani nuukuuden ja yleisesti kotoani asenteen, että tavarat käytetään loppuun asti. Voitte siis uskoa, että kaappini eivät notku vaatteita, jotkut ovat valehtelematta yli kymmenen vuotta vanhoja, ja vaan vähän rikkinäisiä vaatteita tuntuu pahalta heittää roskiin. Onneksi minulla on herännyt tämä käsityöinnostus, mikä myös avaa mahdollisuudet uusiokäyttöön.

Farkkujahan minä olen jo muokannutkin uuteen uskoon jonkin verran, mutta nyt on muiden vaatteiden aika. Eilen aloin purkaa yhtä rikkinäistä pellavahametta jatkokäyttöä varten, mutta siitä kerron tarkemmin joskus toiste. Tänään taas kekkasin tehdä vanhasta topista tiskirättejä.

Kuten kuvista näkyy, työstettäväksi pääsi vanha HenkkaMaukasta muistaakseni kaupanpäällisinä saatu trikootoppi. Olen tykännyt tuosta topista hirveästi, ja alakuvasta näkeekin, että se on myös ollut ahkerassa käytössä.

Rättien valmistaminen ei tosiaankaan ollut mitään monimutkaista. Yksinkertaisesti leikkasin topin sivusaumoista kahteen osaan ja leikkasin olkaimet poikki. Sivuista leikkasin hieman pois, että sain pukikuluneet kohdat pois ja hieman siistittyä reunaa suoremmaksi. Etukappaleesta leikkasin myös yläreunan suoraksi. Välttämätöntä sekään ei olisi ollut, mutta tulipahan tehtyä. Sitten vain ompelin reunat. Ompelin päärmeisiin myös pätkät olkainta ripustuslenkiksi.

Siinä ne sitten ovat. Yhdestä topista tuli siis kaksi rättiä. Mitään suuria ompelutyön mestarinäyttteitä nämä eivät ole, mutta ne ovat rättejä, ei niiden mitään supertöitä tarvitse ollakaan. Yhtä hyvin olisin vain voinut leikata topin kappaleiksi ja jättää reunat ompelematta, ja hyvin olisivat asiansa ajaneet. Näin ehkä puolen tunnin työllä vanhasta lempitopista tuli pari hyvää käyttöesinettä, jotka kestävät taas oman aikansa. Pitäisiköhän kaivaa tuolta vaatepinosta vielä pari paitaa ja tehdä näitä lisää?

Tuunailuja, keskeneräisyyksiä ja härpäkkeiden härnäkkeitä

Pitääpä välillä päivitellä, vaikka aika vähän mitään on valmistunut, mitä nyt pari tuunausta ihan viime päivinä. Aloitetaanpa sitten vaikka niistä.

Tuntuu siltä, kun käsitöihin hurahtaa, vähitellen alkaa kiinnostaa sellaisetkin asiat, joihin ei koskaan kuvitellut hurahtavansa. Viime aikoina on alkanut orastaa kiinnostus kirjomiseen. Suurin piirtein ainoat kirjomiskokemukseni ovat ala-asteella tehdyt vohvelikangastyöt, joten opettelemista ainakin riittää. Olen jo ehtinyt haaveilla uusien keittiön verhojen kirjomisesta ja ties mistä muusta ja löytänyt kirjastosta huikean hienoja jugend-kirjontakuvioita. Pikkuisen täytyy kuitenkin toppuutella itseään ja aloittaa varovasti.

Heinäkuun alussa esittelin tekemäni siivousvälinepussukkatouhun. Sen avulla oli hyvä harjoitella.

Ristipistelin kirjaimia merkkaamaan, mitä mihinkin taskuun pitäisi tunkea.

Eihän mun pistoista nyt mitenkään samankokoisia tullut, ja Y:kin on selvästi vinossa, mutta yleisesti ottaen olen aika tyytyväinen näin niin kuin ensikokeiluun. Toisenlaisessa kankaassa on varmasti helpompi tehdä tasakokoisia pistoja ja myös tehdä kirjaimista suoria. Ei sillä, ristipisto ei ole mun ykköskiinnostukseni kirjonnassa, mutta se tuntui hyvältä aloitukselta.

Toinen tuunailun kohde oli tällainen:

Ryöväsin siis keväällä tätini muuttokuormasta kivan puurasian, jota ajattelin käyttää ompelutarvikerasiana. Ensin aloin kaivata rasiaan lukkoa, koska sellaista siinä ei ollut. Kun sain sitten vihdoin lukon monien kommervenkkien jälkeen hankittua, ajattelin, että voisin myös maalata rasian. Kuvastahan näkyy, että rasia oli vähän naarmuinen. Pölyisyys johtuu siitä, että oli tuossa vaiheessa jo aloittanut hiomisen.

Hioin vanhan lakkapinnan, maalasin rasian ja tänään, kun rasia oli saanut kuivua rauhassa, naputtelin lukon paikoilleen. Lopputulos on ihan jees.

Kuten tavallista, kaikki ei voi mennä prikulleen: lukon yläosa on pikkiriikkisen vinossa.

Sisäosat jätin kuitenkin alkuperäiseen kuosiinsa.

Sitten niitä keskeneräisyyksiä. Välillä on tuntunut, että minulla ei muuta olekaan kuin keskeneräisiä käsitöitä. Nyt alkaa tosin vaikuttaa siltä, että lähiaikoina olisi jotain jopa valmistumassa.

Villasukka tulossa. Jänskättää, riittääkö lanka kokonaiseen pariin.

 Rupesin matkakäsityönä tekemään Savonlinnan keskiaikamarkkinoilta ostamastani kasvivärjätystä villasta sukkia. Ajatus oli, että tämä tosiaan on vain reissuprojekti, mutta eilen otin tavoitteekseni, että saisin nämä ensi viikon loppuun eli seuraavaan Savonlinnan reissuun mennessä valmiiksi. Olettaen tietysti, että lanka riittää, sitä kun ei ole kuin tuo yksi kerä. Se voi olla hiinä ja hiinä.

Tästä tulee pitkä villatakki. Valmistuminen saattaa viedä vuosia.

Tämä villatakki on hyvin hitaasti etenevä projekti. Lanka on aivan ihanaa ja niin on mallikin, mutta inspis on vähän ollut nyt hakusessa. Niin se tahtoo minulla välillä ollakin isojen projektien kanssa. Alkuun olen aina kauhean innoissani, mutta jossain vaiheessa kiinnostus herpaantuu. Pitäisi ehkä asettaa välietappeja, niin tulisi myös työn keskellä niitä kivoja valmistumisen tunteita.

Lopuksi vielä niitä härnäkkeitä eli juttuja, joita ei voi vielä kokonaisuudessaan esitellä.

Tässä vielä lisää kirjailuja. Aivan ensiksi siis innostuin vohvelikirjailusta. Sehän on tuttua ja nopeaa puuhaa. Omaa tarvetta pyyhkeille ei juuri nyt ole, mutta ystävä ilmoittautui vapaaehtoiseksi lahjuksen ottajaksi. Pyyhe on ollut jo jonkin aikaa valmis, mutta odottaa vielä luovutustaan, mikä tapahtuu ensi viikolla. Sen jälkeen sitten paljastan täälläkin koko pyyhkeen.

Tässä taas on tulossa joululahja kummitytöllemme. Äitinsä vähän vihjaili, että talvimyssy olisi tarpeen. Pakko oli ruveta toimeen, kun törmäsin netissä aivan mahdottoman hienoon ohjeeseen. Myssy on jo melkein valmis, mutta eihän tätäkään voi paljastaa kokonaan ennen kuin joulun jälkeen.

Sellaisia tällä kertaa. Ensi viikolla toivottavasti sitten jo päivitystä valmistuneista sukista.

Ja hei, monen kuvan taustalla on tänään ollut meidän ihka uusi olkkarin matto. Eikö olekin hieno? Se minkä siitä nyt näistä kuvista näkee. ;)