Virkattuja pitsiliinoja

Muistelen sanoneeni täälläkin, kun sain joulun jälkeen pääkallohuivin valmiiksi, että en taida vähään aikaan virkata. Pääiäisen alla kuitenkin taas innostuin. Innoittimena saattoivat olla ne pyyhelenkeiksi tekemäni kukkaset. Skannailin jo vuosi pari sitten itselleni varastoon muutamia, tai itse asiassa melkoisen joukon, virkattujen pitsiliinojen ohjeita. En muista olenko maininnut asiasta, mutta en ole koskaan ollut suuri pitsiliinojen ystävä, mutta töinä ne ovat aika mukavia. Ei ehdi kyllästyä, kun melkein jokainen kerros on erilainen. Nyt sitten innostuin niitä virkkaamaan. Sen verran oli virkkauskyllästys vielä muistissa, että en lähtenyt mihinkään isoon projektiin vaan avasin kansion, jonlle olin antanut nimeksi Pikkuliinat. Siinä taisi olla ohjeita kaikkiaan kahdeksalle pienemmälle liinalle, joita sitten lähdin tekemään järjestyksessä. Ajattelin, että kokeilen kaikkia tai sitten teen niin monta kuin huvittaa. Sain eilen viimeisimmän valmiiksi ja ajattelin, että nyt on saattanut taas tulla mitta täyteen vähäksi aikaa. On siis julkaisun aika.

Palmusunnuntain aikoihin valmistui ensimmäinen liina, jonka tein ohuesta puuvillalangasta. Täytyy sanoa, että en kauheasti pitänyt langasta, ainakaan tässä työssä. Se oli vähän turhan jämäkkää.

Malli: skannattu kirjastosta lainatusta virkkauslehdestä tai -kirjasta, valitettavasti opuksen nimi on jäänyt ottamatta ylös. Kyseisessä julkaisussa liina oli otsakkeen Sieviä pikkuliinoja alla nimellä Liina 1.
Lanka: Puppets Eldorado
Menekki: n. puoli kerää eli n. 25 g
Koukku: 1,25 mm
Liinan läpimitta: n. 34 cm

 Seuraavaksi piti sitten kokeilla paksumpaa lankaa. Totesin, että tämä malli sopisi hienosti joululiinaksi. Jos tekisi jossain vaiheessa tälle kaveriksi toisen, mutta punaisen.

Malli: Sama ongelma kuin edellisessä. Sieviä pikkuliinoja, Liina 2
Lanka: Puppets Lyric
Menekki: Tätäkin ehkä puolisen kerää eli n. 25 g
Koukku: 2,5 tai 3 mm, en muista kumpi
Liinan läpimitta: n. 40 cm

Kolmas liina olikin sitten kaikista isoin, ja tämän lopulla alkoikin tulla kyllästys. Tähän liinaan tarttui lanka paikallisen ostoskeskuksen uudesta puodista. Siellä on myytävänä ainakin lankaa, mausteita, teetä ja leluja, kaikenlaista kivaa siis. Pitihän kauppaa nyt muutaman euron edestä tukea.

Malli: Sieviä pikkuliinoja, Liina 3
Lanka: Sublime Egyptian Cotton DK
Menekki: n. 1,5 kerää eli n. 75 grammaa
Puikko: 2 mm
Liinan läpimitta: n. 40 cm (pingottamattomana/silittämättömänä)

Nyt olen sitten kokeillut puolia kahdeksasta pikkuliinaohjeesta. Ei, en laskenut väärin. Aivan ensimmäinen pikkuliinani on esitelty blogin aivan ensimmäisissä julkaisuissa. Harmi, että virkkaaminen alkoi taas tuntua rasittavalta, koska muutoin voisin ruveta tekemään isompaa liinaa sohvapöytää varten. Isoäidinneliöt myös kiinnostaisivat.

Farkkutakin toinen jatkoaika

Ostin lukioaikana, siis siinä heti millenniumin jälkeen, Itäkeskuksen H&M:stä farkkutakin. En uskonut, että se henkkamaukkatuotteena olisi kovin pitkäikäinen, mutta se oli hieno ja kävi minulle kuin valettu. Kävi kuitenkin niin, että henkkamaukkalaatu yllätti eikä takki hajonnutkaan heti parin käyttökerran jälkeen vaan siitä tuli uskollinen kesävaatteeni.

Joskus vuosikymmenen lopulla takki alkoi sitten kulua puhki vasemmalta olalta, tapanani kaiketi oli kantaa laukkua sillä olalla. Nuukana ja köyhänä opiskelijana en kuitenkaan olisi mitenkään viitsinyt ostaa uutta takkia, sitäpaitsi mieleni ei yhtään tehnyt luopua edelleen hirveän kivasta takista. Päätin ommella siihen paikan. Muistan viellä, miten Puuhanalle vitsaili Daavidin tähdestä.

Kuusiston piispanlinnaan tutustumassa paikatussa takissa keväällä 2009.

Siitä alkoi farkkutakin ensimmäinen jatkoaika, ja takki palvelikin hienosti edelleen. Viime keväänä sitten tein havainnon, että nyt oli toinenkin hartia kulunut puhki. Tällä kertaa aloin jo miettiä uuden takin hankkimista, ja hankinkin kyllä sellaisen, mutta farkkutakki sai vielä jäädä naulakkoon roikkumaan. Viime keväisen hameprojektin yhteydessä keksin myös korjausidean, mutta paikkausinnostus antoi odottaa itseään vuoden verran.

Hamekangasta jäi reilusti jäljelle ja siinä oli juuri sopivasti takin selkämykseen käyvä pala. Tällä kertaa en viitsinyt lähteä haastamaan ompelukoneen kanssa, koska tilkun reunat tulivat lähes kauttaaltaan jo valmiiksi paksujen saumojen kohdalle. Sen sijaan ompelin tilkun paikalleen käsin. Tilkku oli sen verran iso, että käytin paikkauksessa vähän myös liimaa. Se ei ollut lopulta paras ratkaisu, mutta tulipahan tehyä. En ollut sen ompelunkaan kanssa hirveän tarkka. Pieni viimeistelemättömyys tuo vain rouheutta, jos nyt kukaan moista ylipäätänsä huomaa. Ei se oo niin justiinsa. Tärkeintä on, että lempitakki sai toisen jatkoajan.

Vanha kaveri parin vuoden jälkeen taas käytössä.

Edit: Heti julkaisun jälkeen Puuhanalle huomautti, että muistutan vikassa kuvassa surullista Batmania. Harvinaisen totta: http://www.theverge.com/2014/5/13/5714096/ben-affleck-is-sad-batman