Pyöräilypipo v. 1.0

Olen viimeiset viisi tai kuusi vuotta pyöräillyt talvet läpeensä, mikä tuntuu monelle tutulle olevan suuri ihmetyksen aihe. Kun pakkasta on yli kymmenen astetta, yleisin kysymys lienee: "Miten sä tarkenet?" Hyvin tarkenee, kun yleensä viimeistään puolen kilometrin jälkeen alkaa jo olla hiki.

Ei se talvipyöräily silti ongelmatonta ole pukeutumisenkaan kannalta. Minulle on tuottanut pipo ongelmia aina siitä lähtien, kun viisastuin ja aloin käyttää kypärää. Pää kun pitäisi suojata sekä kylmältä että asfaltilta, ja nykyisessä kypärässä ei edes ole minkäänlaista kokosäätöä. Aiempina vuosina olen ratkaissut asian niin, että kovimmilla pakkasilla olen heivannut kypärän pois lämpimämmän pipon tieltä.

Pipoarsenaaliani. Ylintä eli lämpimintä on turha yrittää kypärän alle tunkea.

Tammikuun lopun pakkasjakson aikaan kuitenkin päätin, että nyt pitää keksiä sellainen pipo, joka mahtuu kypärän alle ja lämmittää kovallakin pakkasella. En tiedä, eivätkö muut kutojat pyöräile talvella vai mikä on, kun ohuiden mutta lämpimien pipojen saralla tuntui olevan vähän tarjontaa käsityöpiireissä. Monet ohjeista nimittäin tuntuivat olevan joko muhkeita tai pyöräilyn kannalta epäkäytännöllisen muotoisia.

Sivuhuomiona tässä pieni anekdootti: Näin joskus linkin jonkun käsityölehden näkemyksestä pyöräilijän asusteista. Nämä asusteet olivat kauppakassi, jonkin asteinen huivi ja baskeri. Ööö? Huivi oli vielä ok, mutta kauppakassi? Veikkaan, että kukaan pyöräilijä ei halua kuljettaa kauppakasseja, ellei sitten ole hankkinut pyörään koria. Luonnollisestikaan myöskään baskerin kohdalla ei ollut lainkaan ajateltu, että pyöräilijällä pitäisi olla myös kypärä päässä, sen verran epäkäytännöllisen näköinen myssy se oli.

Takaisin asiaan. Löysin sitten ohjeen: http://www.ullaneule.net/0208/ohjeet_kaanteinen.html
Tuo vaikutti hyvin pyöräilyyn hyvin soveltuvalta pipolta ja kavennuksissa oli hauska idea. Kun sitten kaupassa kysyin lämmintä mutta ohutta lankaan, minulle onnistuttiin kauppaamaan Bremontin Carmenia, joka oli tässä käyttötarkoituksessa ehkä turhankin ylellinen silkkialpakkalanka. Pipo siitä kuitenkin tuli, ja oli muuten mukavaa kudottavaa se lanka. Eivät tuottaneet metallipuikotkaan tällä kertaa ongelmia, kun seassa oli vähän silkkiä.

Alunperin pipon piti olla kokonaan vihreä, mutta lanka loppui kesken. Ostin sitten lisäksi oranssia.

Pipo on jo päässyt testikäyttöön ja eiköhän tuo tämän talven vältä. Pakko kyllä myöntää, että ensi talveksi täytyy ehkä tehdä versio 1.1. Kypärän alle tämä nimittäin istuu vallan mainiosti, mutta en usko sen vielä riittävän kovilla pakkasilla. Ajattelin seuraavassa versiossa käyttää vastaavaa lankaa, mutta kaksinkertaisena. Jos sekään ei vielä riitä, pitänee etsiä toinen lankaratkaisu.

Tästä se lähtee, täydellisen pyöräilypipon kehittely. Kohta on mulla pipoja säähän kuin säähän.

Tekniset tiedot:
Malli: Käänteinen (http://www.ullaneule.net/0208/ohjeet_kaanteinen.html)
Lanka: Bremont Carmen oliivinvihreä ja oranssi
Menekki: Reilu kerä (kerä=50g)
Puikot: 2½ mm pyöröt ja sukkapuikot

Edit: Sen verran muokkasin ohjetta, että loin vain 170 silmukkaa. Minusta tuntui epäloogiselta, että silmukkamäärä ei ollut jaollinen viidellä, vaikka joustinneule oli mallia 3o, 2n. Tein myös suoraa osuutta vain ehkä 15 senttiä, koska hermoilin langan riittävyyden kanssa.

Palmikkosäärystimet

En ole koskaan ymmärtänyt säärystimiä. Tai en ollut, ennen kuin olin syksyllä saanut valmiiksi Fine van Brooklyn -sukat ja pääsin vihdoin käyttämään kyseisiä sukkia. Nehän ovat sukat, jotka pääsevät esiintymään edukseen syksyllä hameen, sukkahousujen ja nilkkureiden kanssa (minun pohkeeni vain pilaavat kokonaisuuden, kun näyttävät noissa sukissa jotenkin järkyttävän paksuilta), mutta tajusin hyvin nopeasti, että niitä on hyvin hankala saada kauniisti kenkiin. Kokonaisuus ei todellakaan ole kaunis, jos kantapää hilautuu nilkkaan. Mutta haa! Ongelmaa ei ilmene, jos sukat korvaakin säärystimillä. Säärystimet alkoivat vihdoin käydä järkeen.

Aloitin säärystinten teon jo muutama kuukausi sitten anoppilassa käydessä, kun siellä ei tietenkään olisi voinut tehdä edellisen julkaisun pääkallohuivia. Homma ei kuitenkaan edennyt kovin pitkälle muun muassa kyseisen huivin takia, toisaalta en ollut varma langan riittävyydestä. Olin nimittäin aloittanut projektin pari vuotta sitten tekemäni villatakin jämälangoista, joita on vielä kohtuullisesti, mutta ei ehkä kuitenkaan riittävästi jäljellä. Pääkallohuivin valmistumisen aikoihin kävin sitten lankakaupassa, mistä päätin ostaa vartavasten säärystinlankaa (lue: keksin tekosyyn ostaa pienen määrän jo jonkin aikaa himoitsemaani Rowanin Felted Tweed -lankaa).

Selailin muutamia säärystinohjeita, joista haarukoin sopivan aloitussilmukkamäärän, muuten keksin mallin omasta päästäni. Siksi siitä tulikin yksinkertainen, mutta aika hieno, vaikka itse sanonkin. Tein säärystimiä tämän talven toistaiseksi kylmimpään aikaan, mikä aiheutti myös kesken kaiken pienen muutoksen suunnitelmaan. Huomasin nimittäin jossain vaiheessa kutoessani, että polviani palelee. Siinä vaiheessa päätin, että teenkin yläreunaan sen verran joustinneuletta, että säärystin peittää polven. Yhtäkkiä huomasin tekeväni ensimmäistä säärystintä alhaalta ylöspäin eikä päinvastoin. :D

Säärystimen voi vetää polven yli tai taittaa kaksinkerroin polven alapuolelle.

Malli: Kirsikan helpot palmikkosäärystimet
Lanka: Rowan Felted Tweed, sävy 187 "Hedgerow"
Langanmenekki: vähän kolmatta kerää eli reilu sata grammaa
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Neuletiheys: n. 22 s x 40 krs = 10 x 10m cm

Laitetaan nyt ohjekin:
Luo 64 silmukkaa löyhästi = 16 silmukkaa/puikko. Neulo perus 2o2n joustinneuletta 11 cm. Aloita sitten palmikko-osuus:
1. - 6 krs: neulo 6 o, 6 n, 8 o, 6 n ja kerroksen loppuun oikein
7. krs: 6 o, 6 n, jätä 4 s puikolle odottamaan neuleen taakse, neulo seuraavan puikon 4 ensimmäistä silmukkaa ja sen jälkeen odottamaan jätetyt palmikkosilmukat oikein, 6 n, loput kerroksesta oikein.
8. - 17. krs: neulo samoin kuin ensimmäiset kuusi kerrosta
Toista kerroksia 7 - 17  kymmenen kertaa, neulo vielä yksi palmikonkierto ja sen jälkeen kuusi kerrosta.
Neulo lopuksi 4 - 5 cm joustinneuletta ja päättele. Toisessa säärystimessä palmikkokuvio tehdään kerroksen lopussa puikoilla kolme ja neljä.
Säärystimet voi myös tehdä alhaalta ylös. Silloin on tärkeää tehdä päättely löyhästi. Jos haluaa, että säärystimet ulottuvat pidemmälle kuin vain peittämään polvea, kannattaa luoda enemmän silmukoita ja kaventaa matkalla alas, tai vastaavasti alhaalta ylös neulottaessa lisätä matkan varrella silmukoita.

Langasta on pakko sanoa, että tykkäsin ihan mahottomasti. Olen haaveillut kyseistä lankaa erääseen villatakkiprojektiin, mutta olen pitänyt sitä turhan tyyriinä niin isoon työhön. Tällainen pieni työ oli sitten mainio tekosyy päästä kokeilemaan. Lanka vielä osoittautui sen verran riittoisaksi, että laskin villatakkiin riittävän huomattavasti pienemmän määrän kuin alunperin oli tarkoitus. Ei tarvittu enää kuin pari laskutoimitusta ja päätin, että ehkä sittenkin raaskin ostaa Felted Tweediä myös villatakkilangaksi. Takista tulee sitten ruskea, osittain siitä syystä, että räiskyvämpiä värejä ei ollut kaupassa tarpeeksi ja osittain siitä syystä, että tietyt sävyt eivät näyttäneetkään livenä niin kivoilta. Tuo säärystimien vihreä on muuten hirvittävän kiva, ja se suorastaan herää eloon päivänvalossa. Olenko innoissani? Ehkä hieman. :D