Fine van Brooklyn -sukat

Muistitikullani on ehkä vuoden verran ollut kansio nimeltä Vihersukat. Nimi tulee siitä, että ohjeessa sukat ovat kirkkaan viheriäiset. Ohjeskannaus on itse asiassa Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin kirjasta Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet, jossa sukat ovat saaneet nimen Fine van Brooklyn. Malli nousi heti neulottavien listalle, kun olin kirjan aikanaan kirjastosta lainannut, sen verran mellevät ne minun mielestäni olivat. Muutama viikko sitten oli sitten aika ottaa puikot käteen.

Ennen kuin sain puikot käteen, piti tietysti etsiä sopiva lanka. Siinä oli oma haasteensa, koska aiemmin olen kutonut sukkia vain sellaisista peruspaksuista langoista, toisinsanoen siis useimmiten Seiskaveikasta. Nyt ohje vaati ohuempaa lankaa ja puikkokokoa 2½. Harmillisesti langanetsintäreissuni kaatui siihen, että lankakaupat olivatten kiinni. Käännyinpä siis nettikauppojen puoleen ja kyllähän se lanka lopulta löytyi. Yleensä haluan ostaa lankani ihan kaupasta, mutta tämä nettiseikkailu osoittautui aika opettavaiseksi. Erilaisia lankalaatuja ja -vahvuuksia selatessa nimittäin tuli myös opittua aika paljon. Veikkaanpa, että tämän jälkeen osaan helpommin etsiä vaihtoehtolankoja ohjeiden langoille. Jee kehitystä!

Niin, siis ne sukat. Muutama viikko niissä meni ja hienot niistä tuli:

Malli: Fine van Brooklyn (Korhonen & Österman: Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet)
Lanka: Gründl Hot Socks Fashion
Puikot: 2½
Menekki: n. 2½ kerää eli n. 125 grammaa

Palmikkoneule oli mutkikkaasta näöstään huolimatta aika helppo, mitä nyt ohjeen kaavion selityksissä oli virhe, minkä takia piti heti alkuun hieman hieroa älynystyröitä. Toinenkin virhe mielestäni ohjeessa oli, nimittäin kärkikavennus olisi ohjeen mukaan tullut väärin päin. Onneksi hoksasin senkin. Lisäksi tein kantapään oman mielen mukaan. Halusin nimittäin kantapäästä vahvistetun, joten yhdistin joustinneuleeseen puolipatentin. En myöskään tehnyt ennen kantapään aloitusta mitään ylimääräisiä silmukansiirtoja puikkojen välillä vaan tein kantapään kuten aina ennenkin ja hyvin toimi.

Jes, nyt mulla on hienot polvisukat!

EDIT: Pikkulakun vihjauksesta alla pari uutta kuvaa. Tiedä sitten, saako niistä yhtään paremmin selvää.

The Grand Shawl of Laciness

No niin, vihdoin on koittanut aika julkistaa jo monesti mainittu pitsihuivi. Huivihan on ollut valmiina jo pari viikkoa, mutta päätin antaa sen lahjaksi, joten piti tietenkin odottaa, että lahja on luovutettu. Sehän nimittäin olisi ollut höhlää, jos lahjan saaja olisi nähnyt sen ennen aikojaan.

Minähän aloitin huivin tekemisen samoihin aikoihin kuin tämän blogin pitämisen eli mikään kauhean nopeatöinen se ei ollut, mutta olihan se myös ensimmäinen neulomani pitsihuivi. Huivin aloitushan oli täyttä tuskaa, ei niinkään työn vaikeuden takia vaan sopimattomien työvälineiden takia. Ensinnä puikkoni olivat liian tylpät pitsin tekemiseen, toisekseen tuntui, että lanka ei liiku puikolla sitten millään. Työ alkoi kuitenkin sujua, kun postilaatikkoon tipahtivat varta vasten tilatut terävät puupuikot. Tosin ei se neulominen sen jälkeenkään aina mitään herkkua ollut. Kerran jos toisenkin tuli purettua pari kerrosta, kun oli edellisellä oikealla kerroksella unohtunut langankierto. (Loppupuolella saatoin pari kertaa vähän huijata tällaisissa kohdissa.) Kaikesta purkamisesta huolimatta huiviin jäi useita virheitä, mutta onneksi malli on tuntui olevan siitä kiitollinen, että virheet hukkuvat työhön aika nätisti. Kiva kuitenkin tietää, että kyllä tällainenkin työ minulta luonnistuu.

Tässä se nyt on:

 Pingotuksessa

Kaikkinensa valmiina

Tekniset tiedot

Malli: Pitsihuivi (Suuri Kösityöehti 5/2007)

Lanka: Madame Tricote Almina 8/4, tummansininen puuvilla, menekkiä taisi olla 4 - 5 kerää

Puikot: 4 mm:n pyöröt

Mitat: Unohdin ottaa lopulliset mitat, mutta 40 cm x 200 cm lienee jossain lähimaastossa. Ennen pingotusta pituus oli vajaa kaksi metriä.