Heipskukkuu jo toisen kerran saman päivän aikana!
Ajattelin pikaisesti listailla keskeneräisiä ja suunnitteilla tai haaveiluasteella olevia töitä.
Viimeistelyä vailla:
Jo moneen kertaan blogissa mainittu pitsihuivi. Juuri laitoin pingotukseen, sitten vielä päättelyt ja se on siinä.
Kesken:
Revontulihuivi
Ompeluksia, jotka odottavat tekijäänsä:
Kaksien farkkujen lyhennys ja ehkä tuunaus
Vanhan farkkutakin tuunaus/paikkaus. Takkihan piti saada jo täksi kesäksi käyttöön...
Lankatyöt, jotka aion tehdä:
Elder sign -lapaset. Lähtevät työn alle ehkä jo tänään.
Palmikkopolvisukat. Pitää vain odottaa niitä postista putkahtavia lankoja.
Suunnitelmia hamaan tulevaisuuteen asti:
Tädille lisää villasukkia
Pitkä Lovejoy-villatakki itselle
Virkattu pääkallohuivi tai jotain muuta samaa pääkallokuviota käyttäen
Pari virkattua pitsiliinaa
Lähisuvulle ja kavereille jotain kivaa lahjaksi (joutunevat odottamaan tämän idean toteutumista kuukausista vuosiin)
Housut
Helppo kesämekko
Hameita
Kesäinen raidallinen kaksirivinen neuletakki
Palmikkoneuleen opettelua tavalla tai toisella
Joskus, kun uskallan tähän urakkaan ryhtyä:
Pohjan neito eli Kirsikan mielestä Maailman Hienoin Villatakki
Siis onhan noita. Aina jossain tulee vastaan joku tosi kiva malli, joka olisi kiva joskus toteuttaa. Todennäköisyys kuitenkin on, että kaikkia en tule koskaan toteuttamaan. Tarve puuttuu tai innostus lopahtaa. Ja onneksi se innostus todella joskus lopahtaa, nimittäin muuten alkaisimme vähitellen hukkua mun kaikkiin töihin tai sitten pitäisi ruveta käymään torikauppaa. :D
25.8.2013
Lauantaipäivän käsityöliikeseikkailut
Nyt kun pitsihuiviprojekti alkaa vedellä viimeisiään, päätin sitten eilen lähteä lankakaupoille. Tavoitteena oli löytää sukkalankaa hienoihin palmikkopolvisukkiin, jotka aion tällä kertaa tehdä itselleni. Tiesin, että reissu voi olla uhkapeliä, koska tiesin vakkarilankakauppani olevan kesälauantaisin kiinni. Arvoitus vaan oli, että onko nyt vielä kesälauantai. Luotin kuitenkin siihen, että sitten toinen lankakauppa on auki. Lieneekö Lahessa muuten enemmän varsinaisia lankakauppoja? Minä tiedän vain nämä kaksi plus pari liikettä, joissa on pieni lankavalikoima. Aina kun ei halua ostaa markettilankaa ja onhan sitä kiva tukea paikallista pienyrittäjää. No juu, asiaan. Tietenkin kävi sitten niin, että kumpainenkaan kaupoista ei ollut auki. Vielä oli siis kesälauantai ja toinekin pulju on remonttia karussa paikallisessa käsityötaitoshopmikälietilassa, joka on auki vain arkisin.
Hieman ärsytti.
Aloin pettymyksen puuskassani jo herätellä henkiin ajatusta omasta lankakaupasta. Tilausta tuntui olevan, ainakin minun mielestäni. No, tuskin kuitenkaan viivymme tässä kaupungissa niin kauan, että tuollaista alanvaihdosta alkaisin oikeasti vielä toteuttaa.
No juu, lohduttauduin sitten käymällä kangaskaupasta, mistä sitten tarttuikin pieni pakanloppu mukaan. Siinä on lehmiä, maitotonkkia ja kananmunia, pakkohan se oli pelastaa sieltä mukaan. Luvassa siis joskus jotain kivaa keittiöön. Kysymys vain kuuluu, teenkö siitä nyt keittiöliinoja vai odotanko seuraavaa keittiötä ja sen mahdollisia tarpeita.
Lisäksi vietin jonkin aikaa iltapäivästä ja tänä aamuna surffailemalla netin lankakaupoissa. Tuli sitten tilattua sukkalangat sitä kautta. Tosin päätökseen vaikutti myös se, että kyseisestä nettikaupasta löytyi se puuttuva kerä sitä markettilankaa, jota ei enää marketeista saa. Jihuu, nyt saan ehkä tehtyä jo aloitetun revontulihuivin valmiiksi asti!
Hieman ärsytti.
Aloin pettymyksen puuskassani jo herätellä henkiin ajatusta omasta lankakaupasta. Tilausta tuntui olevan, ainakin minun mielestäni. No, tuskin kuitenkaan viivymme tässä kaupungissa niin kauan, että tuollaista alanvaihdosta alkaisin oikeasti vielä toteuttaa.
No juu, lohduttauduin sitten käymällä kangaskaupasta, mistä sitten tarttuikin pieni pakanloppu mukaan. Siinä on lehmiä, maitotonkkia ja kananmunia, pakkohan se oli pelastaa sieltä mukaan. Luvassa siis joskus jotain kivaa keittiöön. Kysymys vain kuuluu, teenkö siitä nyt keittiöliinoja vai odotanko seuraavaa keittiötä ja sen mahdollisia tarpeita.
Lisäksi vietin jonkin aikaa iltapäivästä ja tänä aamuna surffailemalla netin lankakaupoissa. Tuli sitten tilattua sukkalangat sitä kautta. Tosin päätökseen vaikutti myös se, että kyseisestä nettikaupasta löytyi se puuttuva kerä sitä markettilankaa, jota ei enää marketeista saa. Jihuu, nyt saan ehkä tehtyä jo aloitetun revontulihuivin valmiiksi asti!
14.8.2013
Sukkia tätsylle
Minulla on tätini kanssa tavallaan sopimus siitä, että minä saan hänen vanhoja kenkiään ja minä neulon hänelle vastineeksi unisukkia. Onneksi täti ei ole vielä vaatinut sukkaparia jokaista kenkäparia kohti, koska olisin noin seitsemän paria jäljessä. Sain tänään valmiiksi maksun viimeisimmästä kenkäerästä:
Arvelin tosin, että yritän tässä syksyn mittaan tehdä ehkä toisetkin sukat, koska niitä kenkiäkin on tullut raijattua kotiin kaksi kassillista.
Lankana näissä edelleen Seitsemän veljestä (seuraavat sukat kyllä teen jostain muusta, koska pakko saada välillä vähän vaihtelua) ja puikkoina tutut ja turvalliset 3½. Käytin muuten toisen sukan kavennuksissa uusia puikkojakin. Tuntuivat tosiaan olevan lyhyytensä takia vähemmän hankalat kavennuksen loppuvaiheessa kuin sellaiset normaalipituiset. Se jää vielä nähtäväksi, miltä puikot tuntuvat sukkien muissa osissa.
Palataanpa sukkiin. Mallin käytännössä varastin eräältä tutulta, jolla oli vastaavan malliset sukat jalassa. En tosin ruvennut tutkimaan kaverin jalkoja tarkemmin, että miten sukat on tehty, vaan lähdin tekemään kokeilemalla. Sukissa on siis suussa 8 cm joustinneuletta, joka on vain käännetty kaksinkerroin. Joustinneuleen oikeat silmukat muuttuvat sitten kahden silmukan palmikoiksi ja palmikonkiertojen välissä on aina kaksi välikerrosta. Palmikko-osuutta tuli varteen 8,5 cm. Sitten perus puolipatenttikantapää, 16 cm suoraa osaa kiilakavennuksineen ja lopuksi kärkikavennukset.
Eiköhän tämä neulontasyksy lähde tästä vähitellen taas käyntiin.
Arvelin tosin, että yritän tässä syksyn mittaan tehdä ehkä toisetkin sukat, koska niitä kenkiäkin on tullut raijattua kotiin kaksi kassillista.
Lankana näissä edelleen Seitsemän veljestä (seuraavat sukat kyllä teen jostain muusta, koska pakko saada välillä vähän vaihtelua) ja puikkoina tutut ja turvalliset 3½. Käytin muuten toisen sukan kavennuksissa uusia puikkojakin. Tuntuivat tosiaan olevan lyhyytensä takia vähemmän hankalat kavennuksen loppuvaiheessa kuin sellaiset normaalipituiset. Se jää vielä nähtäväksi, miltä puikot tuntuvat sukkien muissa osissa.
Palataanpa sukkiin. Mallin käytännössä varastin eräältä tutulta, jolla oli vastaavan malliset sukat jalassa. En tosin ruvennut tutkimaan kaverin jalkoja tarkemmin, että miten sukat on tehty, vaan lähdin tekemään kokeilemalla. Sukissa on siis suussa 8 cm joustinneuletta, joka on vain käännetty kaksinkerroin. Joustinneuleen oikeat silmukat muuttuvat sitten kahden silmukan palmikoiksi ja palmikonkiertojen välissä on aina kaksi välikerrosta. Palmikko-osuutta tuli varteen 8,5 cm. Sitten perus puolipatenttikantapää, 16 cm suoraa osaa kiilakavennuksineen ja lopuksi kärkikavennukset.
Eiköhän tämä neulontasyksy lähde tästä vähitellen taas käyntiin.
13.8.2013
Jokohan nyt riittäis?
Tilasin viikonloppuna viiden eri koon setin sukkapuikkoja, jotka tänään sitten olivat tipahtaneet postiluukusta. Arvelin, että nyt saattaisi riittää erinäiset kutomis- ja virkkimisvälineet vähäksi aikaa:
Myönnettäköön, että en ole läheskään kaikkia käyttänyt vielä kertaakaan. Ehkä puolet näistä olen ostanut itse, ja ne on yleensä ostettu jotain tiettyä käyttöä varten. Toinen puoli, muun muassa kaikki virkkuukoukut, onkin peräisin Puuhanallen mummolta, enkä vain ole vielä ehtinyt löyttää kaikille käyttöä. Minulle on muun muassa vielä täysi arvoitus, mihin voisin käyttää oikeassa alanurkassa olevaa noin puolen millin virkkuukoukkua. Puolen millin! Siinähän pitää lankanakin olla tyyliin ompelulanka.
Mut joo, uudet sukkapuikot pilkistelevät tuolla pyöröpuikkojen ja keskeneräisten töiden välissä. Ovat muuten 15 senttiä pitkiä normaalin 20 sentin sijaan. Mielenkiinnolla odotan, miten käsi niihin tottuu. Arvelin kuitenkin, että ovat varmasti kavennusvaiheessa kätevämmät kuin normimittaiset.
Myönnettäköön, että en ole läheskään kaikkia käyttänyt vielä kertaakaan. Ehkä puolet näistä olen ostanut itse, ja ne on yleensä ostettu jotain tiettyä käyttöä varten. Toinen puoli, muun muassa kaikki virkkuukoukut, onkin peräisin Puuhanallen mummolta, enkä vain ole vielä ehtinyt löyttää kaikille käyttöä. Minulle on muun muassa vielä täysi arvoitus, mihin voisin käyttää oikeassa alanurkassa olevaa noin puolen millin virkkuukoukkua. Puolen millin! Siinähän pitää lankanakin olla tyyliin ompelulanka.
Mut joo, uudet sukkapuikot pilkistelevät tuolla pyöröpuikkojen ja keskeneräisten töiden välissä. Ovat muuten 15 senttiä pitkiä normaalin 20 sentin sijaan. Mielenkiinnolla odotan, miten käsi niihin tottuu. Arvelin kuitenkin, että ovat varmasti kavennusvaiheessa kätevämmät kuin normimittaiset.
4.8.2013
Pyykkipoikapussi
Hemmetti, minä teen uuen pyykkipoikapussin! Mut ulkona on kesä ja kiva ilma, en tahtois nyhjätä sisällä.
Ratkaisu:
Kyl maar, Singeri vaan pihalle ja eikun ompelemaan! En saanut edes kovin paljoa kummastuneita katseita osakseni, naapurin likka vaan kävi kysymässä, että mitä teen. Kehui vielä taitavaksi, pentele.
Niin siis, tänään hermostuin meidän vanhaan pyykkipoikapussiin, joka uusimman pyykkipoikaerän myötä on alkanut sylkeä pyykkipoikia maahan. Toisin sanoen se jäi pieneksi. Tästä sisuuntuneena päätin sitten tehdä uuden ja isomman.
Tässä vanha pussukka:
Tuonkin pussin olen omin kätösini väkertänyt a.e.o. eli aikana ennen ompelukonetta, siksi siis paksut ja punaiset ompeleet saumoissa. Materiaalinahan olen tässä käyttänyt vanhojen farkkujen linkkoja (sivistymättömille tiedoksi: linkat = lahkeet) ja nauhaksi olen vaivautunut laittamaan jopa muovinarua. Tämäkin pussi sai heti kättelyssä uuden elämän Elder Sign -pelin hirviöpussina, vaihdoin vain muovinarun tilalle pätkän kuvassa näkyvää vihreää satiininauhaa.
Tässä sitten uusi pussukka:
Tästä tuli sen verran hyvän kokoinen, että siihen pitäisi mahtua useampikin uusi pyykkipoikasatsi. Matskuna Eurokankaan alelaarista pengottua sisustuskangasta, josta olen tehnyt myös neulatyynyn ja hupun ompelukoneelle. Koristeeksi laitoin Puuhanallen mummolta tullutta pitsiä ja nauhaksi löytyi muistaakseni jonkun pajukorin mukana tullut nauha.
Olen vallan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka kommelluksitta tämäkään projekti ei sujunut. Sain nimittäin hienon idean, että teen ensiksi pussinsuun valmiiksi ja ompelen vasta lopuksi sivusaumat. Eihän siinä, tuumasta toimeen. Olin sitten jo ommellut nauhakujan valmiiksi ja taisi olla jo pitsitkin paikallaan, kun tajusin, että en kuitenkaan ajatellut työvaiheita ihan loppuun asti. Pitäähän ne pussinsuun reunatkin päärmätä. Kyllä se vaan on ratkoja ompelijan ystävä. Onneksi virhe oli kuitenkin helppo korjata, ja ehkä opin tästä, että pitäisi aina helpoissakin töissä miettiä tarkkaan, mitä kaikkia työvaiheita tarvitaan ja missä järjestyksessä ne kannattaa tehdä.
Luultavasti en kuitenkaan oppinut mitään, koska mulle sattuu näitä ajatuskatkoja jatkuvasti. :D
Yleisinä käsityökuulumisina voisin kertoa, että kesä on ollut siinä suhteessa hiljaista aikaa. Ei kesällä mitään käsitöitä tehdä vaan kitketään, luetaan, uidaan ja kerätään marjoja. Niin ja töitäkin pitää tehdä välillä. Pitsihuiviprojekti on vielä pahasti vaiheessa, vaikka metri onkin jo ylitetty, kahdet farkut odottavat edelleen lyhentäjäänsä ja vanha farkkutakki tuunaajaansa (lue: paikkaajaansa). Mutta ei hätää, hyvällä tuurilla uutta päiviteltävää tulee jo muutaman päivän päästä, jos hyvä iltaelokuvaneulomisputki pitää ja saan eilen valmistuneelle villasukalle kaverin aikaiseksi.
Ai niin, virkkasinhan minä alkukesästä Pikkulakulle kaksi pyöreää patalappua, mutta unohdin ottaa niistä kuvan, siksi en ole niistä sen kummemmin pukahtanut. Jos Pikkulaku on kuulolla ja viitseliäs, niin ehkä hän voi lähettää minulle kuvan. Ei ole mikään pakko tosin.
Ratkaisu:
Kyl maar, Singeri vaan pihalle ja eikun ompelemaan! En saanut edes kovin paljoa kummastuneita katseita osakseni, naapurin likka vaan kävi kysymässä, että mitä teen. Kehui vielä taitavaksi, pentele.
Niin siis, tänään hermostuin meidän vanhaan pyykkipoikapussiin, joka uusimman pyykkipoikaerän myötä on alkanut sylkeä pyykkipoikia maahan. Toisin sanoen se jäi pieneksi. Tästä sisuuntuneena päätin sitten tehdä uuden ja isomman.
Tässä vanha pussukka:
Tuonkin pussin olen omin kätösini väkertänyt a.e.o. eli aikana ennen ompelukonetta, siksi siis paksut ja punaiset ompeleet saumoissa. Materiaalinahan olen tässä käyttänyt vanhojen farkkujen linkkoja (sivistymättömille tiedoksi: linkat = lahkeet) ja nauhaksi olen vaivautunut laittamaan jopa muovinarua. Tämäkin pussi sai heti kättelyssä uuden elämän Elder Sign -pelin hirviöpussina, vaihdoin vain muovinarun tilalle pätkän kuvassa näkyvää vihreää satiininauhaa.
Tässä sitten uusi pussukka:
Tästä tuli sen verran hyvän kokoinen, että siihen pitäisi mahtua useampikin uusi pyykkipoikasatsi. Matskuna Eurokankaan alelaarista pengottua sisustuskangasta, josta olen tehnyt myös neulatyynyn ja hupun ompelukoneelle. Koristeeksi laitoin Puuhanallen mummolta tullutta pitsiä ja nauhaksi löytyi muistaakseni jonkun pajukorin mukana tullut nauha.
Olen vallan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka kommelluksitta tämäkään projekti ei sujunut. Sain nimittäin hienon idean, että teen ensiksi pussinsuun valmiiksi ja ompelen vasta lopuksi sivusaumat. Eihän siinä, tuumasta toimeen. Olin sitten jo ommellut nauhakujan valmiiksi ja taisi olla jo pitsitkin paikallaan, kun tajusin, että en kuitenkaan ajatellut työvaiheita ihan loppuun asti. Pitäähän ne pussinsuun reunatkin päärmätä. Kyllä se vaan on ratkoja ompelijan ystävä. Onneksi virhe oli kuitenkin helppo korjata, ja ehkä opin tästä, että pitäisi aina helpoissakin töissä miettiä tarkkaan, mitä kaikkia työvaiheita tarvitaan ja missä järjestyksessä ne kannattaa tehdä.
Luultavasti en kuitenkaan oppinut mitään, koska mulle sattuu näitä ajatuskatkoja jatkuvasti. :D
Yleisinä käsityökuulumisina voisin kertoa, että kesä on ollut siinä suhteessa hiljaista aikaa. Ei kesällä mitään käsitöitä tehdä vaan kitketään, luetaan, uidaan ja kerätään marjoja. Niin ja töitäkin pitää tehdä välillä. Pitsihuiviprojekti on vielä pahasti vaiheessa, vaikka metri onkin jo ylitetty, kahdet farkut odottavat edelleen lyhentäjäänsä ja vanha farkkutakki tuunaajaansa (lue: paikkaajaansa). Mutta ei hätää, hyvällä tuurilla uutta päiviteltävää tulee jo muutaman päivän päästä, jos hyvä iltaelokuvaneulomisputki pitää ja saan eilen valmistuneelle villasukalle kaverin aikaiseksi.
Ai niin, virkkasinhan minä alkukesästä Pikkulakulle kaksi pyöreää patalappua, mutta unohdin ottaa niistä kuvan, siksi en ole niistä sen kummemmin pukahtanut. Jos Pikkulaku on kuulolla ja viitseliäs, niin ehkä hän voi lähettää minulle kuvan. Ei ole mikään pakko tosin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)