Kuolalappuja

Jaahas, täällä ollaan taas. Tämänkin blogitekstin olisi voinut kirjoittaa jo heti edellisen perään, mutta... no, vauvaa on hyvä syyttää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Äitiyspakkauksessa tuli mukana kuolalappu. Semmoinen tuntui fiksulta laitteelta ja vieläpä helpolta tehdä, niin teinpä sitten itse pari kappaletta. Mallia siis otin siitä äitiyspakkauksen lapusta.

Mallikappale alla oikealla, musta ja harmaa omia kötöstyksiä.

Musta edestä...

Ja musta takaa.

Yhteen kuolalappuun tarvittiin siis kaksi kolmionmuotoista kangaspalaa ja neppareita. Minä panin taas kerran vanhan kiertoon ja leikkasin kaksi harmaata kolmiota rikki menneistä yökkärihousuista ja kaksi mustaa kolmiota rikki menneistä pellavakapreista. Tai oikeastaan leikkasin neljä mustaa kolmiota, mutta kolmas kuolalappu on edelleen ompelematta. Eihän tuohon menisi kuin viisi minuuttia. Syytän edelleen vauvaa. Näistä kolmioista sitten surruuttelin kaksi mustaharmaata kuolalappua. Periaatteessa tein laput niin, että toinen on mukamas etupuolelta musta ja toinen harmaa, mutta käytännössähän molempia voi käyttää kummin päin tahansa.

Pitääkö tähän vielä joku ohje rustata? Leikkasin siis kolmiot esimerkkikappaleen kokoisiksi plus tietysti saumavarat. Sitten oikeat puolet vastakkain ja ompelin saumat melkein koko kolmion mitalta. Pieni aukko piti tietenkin jättää, että sai käännettyä oikean puolen ulospäin. Sitten surauttelin uudestaan reunat, niin että aukkokin meni umpeen. Helppoa kuin heinäneko. Sitten vielä paukuttelin nepparit. Yhdelläkin nepparilla varmaan pärjäisi, mutta tein molempiin lappuihin vähän säätövaraa eli nepparilla on molemmissa lapuissa kolme vastakappaletta, aivan kuin oli äitiyspakkauksen mallikappaleessakin.

Täytyy nyt sanoa näin muutama kuukausi valmistusprosessin jälkeen, että aika vähälle käytölle ovat kuolalaput meidän taloudessa jääneet. Äiti on ollut vähän laiska niitä käyttämään. Nyt on tosin taas kuola valunut sen verran, että piti eilen laittaa lappu kaulaan, kun mentiin muskarin joulujuhlaan. Hyvin suojasi tontun rinnuksia.

Vauvan villanuttu

Vauvahuumassa piti ihmisen ruveta tekemään vauvalle tietenkin villanuttua. Onhan sitä kesälläkin hyvä olla lämmintä päällä, jos vaikka sattuu tulemaan kylmä kesä, tai sitten ihan vaan viileitä kesäiltoja varten. No, kesästä tuli aika lämmin ja illat vietettiin visusti kotosalla. Sitä paitsi nuttu valmistui vasta heinäkuuksi ja siitä tuli iso.

Että Kirsikka kötöstelee taas.

Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun menin keväällä kysymään kampaajalle aikoja. Kun aika luvattiin puolen tunnin päähän, minä tepastelin kuluttamaan aikaa vastapäiseen puotiin, missä myydään kaiken muun kivan lisäksi lankoja. Pienessä puodissa voi käydä ujommallekin ihmiselle niin, että jää turisemaan myyjän kanssa niitä näitä, minkä jälkeen ei kehtaa lähteä pois ostamatta mitään. Minä sitten ostin kaksi kerää valkoista ja kaksi kerää vaaleanvihreää teeteen Helmeä, vaikka oikeastaan se vaaleanvihreä oli mielestäni turhan hempeää. Miksi ns. vauvalankojen pitää aina olla pastellinsävyisiä? Toisaalta voisi myös kysyä, että mitäs ostin.

Ohjeen metsästyksessäkin oli omat kommervenkkinsä, mutta lopulta malliksi valikoitui juuri tuolle langalle tarkoitettukin ohje, joka löytyy täältä. Projekti eteni ihan jouhevasti, kunnes tein ensimmäisessä hihassa virheen. Sen jälkeen projekti jäi vähäksi aikaa käsityökoppaan pölyttymään, minkä jälkeen aloitin hihan alusta, mutta siinä vaiheessa minulta oli oikeastaan mennyt maku koko työhön. Näin nyt joskus vaan käy, minkä jälkeen työn tekee valmiiksi hampaat irvessä, että siitä pääsisi eroon.

Tässä se nyt kuitenkin on:

VAlkoinen kaulus ja nappilista ovat omia värikikkailujani. Ohjeessa kaikki reunukset ovat vihreitä.

Napit löysin vanhempieni luota nappipurkista. Aika kivat, etten sanoisi.

Hiha on kunnon haitari.

Malli: Tämän setin nuttu ilman kukkasta
Lanka: teetee Helmi, vajaa kaksi kerää molempia värejä
Puikot: 3½

Vaunuverhot ja "etuperintakaperinpipo" vauvalle

Pitkästä aikaa olisi taas päivittelyn aika. On tässä alkuvuoden aikana jotain saanut aikaiseksikin, vaikka helmikuun alusta lähtien on ollutkin syli täynnä vauvaa. Ensimmäisenä tosin on esittelyssä projekti, jonka tein jo ennen vauvan syntymää raskausturvotuksesta puutunein näpein.

Minun perheeni on sellainen, joka ei heitä mitään pois, jos se on ehjää. Eikä kyllä aina kaikkea rikkinäistäkään. Nurkkiin onkin kerääntynyt vuosikymmenten mittaan jos jonkinlaista tavaraa. Meidän ei tarvinnutkaan sen kummemmin vaivautua vaunukaupoille, koska vanhempieni varastoissa oli vielä vaunut, joissa minä kuljin 80-luvun alussa ja veljeni kulki 70-luvun alussa. Saatiin käyttöömme siis hienot sinapinkeltaiset vintage-kiesit. Vintage-kieseissä tulee tietenkin vakiovarusteena verhot, jotk ameidän tapauksessamme olivat aikojen saatossa menneet rikki. Piti siis tehdä uudet.

(Vanhojen verhojen kuviin ei ole kummemmin panostettu. Ne otettiin vain osviitaksi kangaskauppaan, blogiin niitä ei ollut tarkoitus laittaa.)

Vanhat verhot olivat alareunoistaan repeilleet.

Verhokangas vähän lähempää.

Uudet verhot käytössä. Ei tarvita nykyvaunujen harsokötöstyksiä.

Verkkokankaan tilalle valikoitui kauniisti laskeutuva verhokangas.

Toinen jo hyvän aikaa sitten valmistunut työ on vauvalle tekemäni myssy. Talvivauvallemme on siunaantunut paljon erilaisia puuvillapipoja ja pari kunnon talvimyssyä. Aikalailla heti oli kuitenkin selvää, että nuo kunnon talvimyssyt olivat vastasyntyneelle vielä liian isoja. Onneksi ulkoilukelit olivat helmikuussakin aika lauhoja, että kypärämyssy-trikoopipoyhdistelmä tuntui ihan riittävältä, kun vauvan päässä oli vielä huppukin. Silti alkoi äidistä tuntua, että pitää sitä lapsella kunnon talvipipo olla, joten sellainen piti tehdä. Malli löytyi jälleen kerran Neulekirjasta, missä se kulkee nimellä Korvaläpällinen lasten myssy nyörein ja pompuloin. Meillä Puuhanalle tosin on ristinyt myssyn etuperintakaperinpipoksi, koska sen etu- ja takapuolta on mukamas niin vaikea erottaa toisistaan. Lankana käytin täältä jämäksi jäänyttä Janne-lankaa.

Hauska huomio muuten: Olen tehnyt Neulekirjasta pariin otteeseen lahjaksi Karvamyssyn lahjaksi ystävän lapselle ja huomasin, että näiden myssyjen ohjeet on muuten täsmälleen samat, Karvamyssyyn vaan tehdään erikseen lippa ja siihen tulee tietenkin myös karvalankaa.

Malli: Korvaläpällinen lasten myssy nyörein ja pompuloin (jätin ne pompulat pois)
Lilly Secilie Brandal, Bente Myhrer: Neulekirja - Uusia malleja perinteisin menetelmin
Lanka: Gjestalin Janne yhteensä n. 40 g
Puikot: 4mm