Lovejoy-villatakki, ainakin melkein

Aikaa siihen kului puolitoista vuotta. Hermoja se vei alkuun suuret määrät. Virheiden laskemiseen tarvitaan sormien lisäksi varpaat ja riittäneekö sekään vielä. Nyt se on kuitenkin valmis! Mun ihan ite tekemä Lovejoy-villatakki.

Ohje siis on peräisin Ilona Korhosen ja Jenni Östermanin Neulekirjasta, ja malli oli mielestäni kertakaikkiaan hieno, vaikka päädyinkin vaihtamaan yhden palmikkomallin tyystin toisenlaiseen.

 Alunperin ihastuin mallissa tuohon selän isoon palmikkokuvioon. Kirjan ohjeessa tosin on ison palmikon kohdalla parikin virhettä, mistä tulin onneksi lukeneeksi netistä jo etukäteen, joten en joutunut menettämään hermojani sen kohdalla. Korjaukset löytyvät täältä. Lisäksi kyllä kaaviossa oli mielestäni kolmaskin virhe. Minä nimittäin sain kuvion menemään oikein vasta, kun aloin nostamaan kaavion viimeisessä palmikonkierrossa kaksi silmukkaa eteen, kun ne ohjeen mukaan pitäisi nostaa taakse.

 Langaksi valitsin Rowanin Felted Tweedin, josta tein aikanaan palmikkosäärystimet, tällä kertaa vaan valitsin väriksi ruskean (tarkemmin väri 145, Treacle). Olisin itse asiassa valinnut mielelläni räväkämmänkin värin, mutta tuo ruskea oli silloin ainoa mieluisa väri, jota myös löytyi tarpeeksi. Kaikesta ihanuudestaan huolimatta lanka myös aiheutti projektin suurimmat hermojen kiristykset. Olin tutkaillut etukäteen, että langan pitäisi neuletiheydeltään olla ainakin aika lähellä ohjeen langan neuletiheyttä, omat säärystimenikin tukivat tätä päätelmää, mutta hommassa kävikin niin, että en vain mitenkään saanut neuletiheyttä täsmäämään. Silmukoita oli aina vaan ihan liikaa, vaikka mitä tein. Lopulta muutaman turhautuneen tunnin jälkeen järkeilin, että jos en saa neuletiheyttä vastaamaan ohjetta, minun täytyy saada ohje vastaamaan neuletiheyttä. Onneksi yhdessä käsityöraamatuistani eli Brandalin ja Myhrerin Neulekirjassa (aika yleinen neulekirjan nimi vissiin...) on kätevä silmukkataulukko, jonka avulla pääsin kuin pääsinkin alkuun. Onneksi lopullinen silmukkamäärä vastasi yhtä ohjeen isompaa kokoa, joten minun ei tarvinnut kuin tehdä takki isomman koon mukaan.

 Alkuperäisessä ohjeessa kaikki sivupalmikot oli hevosenkenkäpalmikoita, jotka ovat kyllä ihan hauskan näköisiä, mutta minä päädyin ne kuitenkin vaihtamaan. Minun mielestäni se hevosenkenkäpalmikko vain muodosti turhan ison reiän palmikon keskelle. Liekö ongelma johtunut tekijästä vai jostain muusta, mutta minä katsoin järkeväksi vaihtaa palmikon täysin erilaiseen. Käyttämääni palmikkoraitaan varmasti löytyy ohje muualtakin, mutta minä nappasin sen tammikuun 2014 Kotilieden Neuleet -käsityöekstran ohjeesta 39 "Siniharmaa aran tunika". Palmikko on se ohjeen kaavio III. Palmikkoraidassa oli yksi silmukka vähemmän kuin alkuperäisessä hevosenkenkäpalmikossa, mutta minä päättelin, ettei yksi ylimääräinen reunasilmukka haittaa yhtään mitään. Sehän ei vaikuttanut varsinaiseen palmikkoon mitenkään.

Napit ostettiin taas lempinappikaupastani Neppinapista.

 Urakan lähestyessä loppua aloin miettiä, riittääkö se ostamani lankakasa sittenkään niin pitkään takkiin kuin halusin. Asiaa aikani pohdittuani ja mallailtuani päätin ostaa vielä yhden kerän nappilistoja varten. Se ei ollut hulumpi ratkaisu, koska muuten olisin voinut harmitella, että takki jäi liian lyhyeksi. Tosin tässä tietenkin kävi niin, että jälkeenpäin ostettu kerä oli eri erää ja hieman eri sävyä kuin aiemmin ostetut langat. Sen voi jopa huomata yllä olevasta kuvasta, mutta alakuvasta minä ainakaan en huomaa sävyeroa, joten vahinko ei ole suuri. Ja minähän itse asiassa ostin ylimääräisen kerän täysin tietoisena riskistä ja siksi ostinkin sen nimenomaan nappilistoja varten. Omassa erillisessä osiossaan sävyero pistää vähemmän silmään.

Tein myös klassisen virheen nappilistojen kohdalla eli päättelin reunat turhan tiukkaan. Sen seurauksena helma kinnaa listojen kohdalta ja vetää reunimmaisia palmikoita vähän mutkalle, mutta se ei loppujen lopuksi häiritse minua juurikaan.

Siinä se siis on, mun oma Lovejoy-takki, tai ainakin melkein Lovejoy. Täydellinen se ei ole, mutta se on kotikutoinen ja hyvä niin.

Farkut kiertoon osa 5: säilytysnyssäkkä

Viime viikolla tuli mieleen, että pitäisi ruveta kutistamaan kierrätysvaatevarantoja oikein tehostetusti, niin ei tarvitse raijata rikkinäisiä vaatteita uuteen kotiin tai vaihtoehtoisesti ei tarvitse ahdistua, kun heittää hyvää materiaalia muuton tieltä roskiin. Mutta mihin hittoon niitä taas käyttäisi? No, ensinnä tuli mieleen, että tulevan jälkikasvun myötä myös erilaisen roippeen määrä kasvaa, mikä tarkoittaa myös säilytystarpeen lisääntymistä. Mitä jos jäljellä olevista farkuista tekisi erilaisia säilytyskoreja? Eikun tuumasta toimeen, ja tässä on ensimmäinen yritelmä:

Tässä oli lähinnä ajatuksena kokeilla, saanko farkkujen yläosasta aikaiseksi jonkinlaista nyssäkkää. Minulla ei ollut valmiina edes minkäänlaista suunnitelmaa, lähdin vain tekemään. Kuten näkyy, kyllä siitä jonkinlainen nyssäkkä tuli. Sitä voi jopa kuvailla ihan kelvolliseksi, mutta ei se mikään ompelutyön mestarinäyte ole. Tärkeintä kuitenkin on, että nyt on taas pikkuisen vanhaa vaatetta hyötykäytössä. Sitten vaan lisää samanmoisia. Tai sitten erilaisia.

Sitten muihin käsityökuulumisiin. Ehdin jo keväällä lupailla pitkäaikaista villatakkiprojektiani valmistuvaksi "lähiviikkoina". Lähiviikot vähän venähtivät, ja takki valmistui viime viikolla. Siitä saan toivoakseni julkaisun jo tällä viikolla aikaiseksi. Pitäisi vaan ensin vaivautua ottamaan takista kuvat.

Muitakin käsityöprojekteja on tässä käsillä. Ei liene mikään yllätys, että tuleva perheenlisäys saa puikot ja koukut taas jonkin verran viuhumaan, eikä tuosta syksyn tulostakaan haittaa tunnu olevan. Vauvasaralla on siis pari käsityöprojektia kesken. Toivottavasti toinen, se pienempi ja hyödyttömämpi, päästään näkemään täällä lähitulevaisuudessa. Toinen onkin sitten vähän pitkällisempi projekti. Toivottavasti saan sen kuitenkin valmistumaan ennen helmikuuta, jolloin tulokkaan pitäisi olla saapumassa maailmaan. Meinaan kyseinen kässäprojekti on myös tarpeellinen heti perhe-elämän alkuun. Vanhat keskeneräiset projektit ovatkin jääneet vahvasti telakalle, mutta toivottavasti niihinkin palataan vielä. Ja, kuinka ollakaan, uusia ideoita tulee koko ajan. Onneksi kaikkeen ei ole aikaa eikä rahkeita.