Terve!

Kerronpahan tähän väliin, että päivityksiä ei ole nyt tullut, kun en ole saanut mitään valmiiksi. Tuloillaan on kyllä sormikkaat, joista puuttuu vielä kaksi sormea, trikoopaita, jota hermojen säästämiseksi teen ihan hiljakseen, ja villatakki, jonka ei kannata odottaa valmistuvan ihan lähiaikoina.

Lisäksi farkkuja pitäisi leikellä matonkuteiksi, että voisi neuloskella farkkulaukun, ja varastoissa odottaisi kiva vihreä pellavakangas, josta suunnittelin kesämekkoa.

Projekti farkut kiertoon osa 1

Jokin aika kyllästyin siihen, että kaappi oli täynnä housuja, mutta käytössä niistä oli aina samat kolme paria, koska muut olivat joko liian pieniä tai rikki. Päätin sitten tehdä kaapinsiivouksen, ja poistopinoon menikin aikamoinen kasa housuja. Ehjät raivasin laatikkoon odottamaan kirpparitavaran kasautumista tai vaatekeräykseen viemistä ja rikkinäiset kasasin odottamaan muuta käsittelyä. Rikkinäisten pinoa katsoessa iski taas isovanhemmilta peritty nuukuus, ei vaan raaskisi heittää pois monin paikoin hyvää kangasta. Pakkohan niille oli jotain keksiä.

Kuudet housut siinä taitaa olla, suurin osa farkkuja. Mukaan eksyi myös Puuhanallen farkkupaita.

Puuhanalle toivoi patalappuja:

Totta puhuen patalappuihin ei vielä yhtäkään pinon housuista kulunut, koska kaappia siivotessa löytyi myös vanhoja poisheitetyistä farkuista leikattuja tilkkuja. Päätin siis kuluttaa ne ensiksi. Patalaput olivat myös oiva oppitunti kanttinauhan ompeluun. Ensimmäiset kolme tein perinteisesti oikoen: kanttinauha harsien kiinni ja ompelu. Kuinkas sitten kävikään?

Irvistyksiähän sinne tuli, vaikka kuinka huolella yritti tehdä. Kuvasta myös huomaa, että käyttöön pääsivät heti. :)

Neljättä varten sitten kokeilin oppikirjametodia eli ompelin kantin ensin toiseen kappaleeseen kiinni ja sitten vasta yhdistin koko paketin. Eipä tullut irvistyksiä, ja perkule, metodi tuntui vieläpä paljon helpommalta kuin aikaisempi oikomiseni. Mitä tästä opimme? Kannattais tehdä niin kuin osaavammat neuvoo, vaikka se tuntuisikin vaivalloiselta.

Patalappujen materiaalit:
kaksien farkkujen linkoista leikatut tilkut, mustaa kanttinauhaa (tai vinonauhaa, mutta mulle se on kanttinauhaa), ohuinta levyvanua, jota kaupasta löysin. Niin, ja tietysti lankaa. Mallin katsoin naulassa roikkuvista kaupan patalapuista.

Toiseen projektiin sain idean Suuren käsityölehden muistaakseni elokuun 2013 numerosta, jossa oli kaikenlaisia farkkutöitä. Siinä oli tehty tabletille suoja, jossa oli myös paikkansa vaikkapa sukkapuikoille. Minä en tablettia omista, mutta puikkoja on kyllä kertynyt, joten ajattelin tehdä säilytyssysteemin puikoilleni ja koukuilleni.

Mallaillaan, mitä kaikkea laitetaan mukaan.

Takakappale muodostui kahdesta yhteen ommellusta linkasta (lahkeesta, jos joku ei ymmärrä puheenparttani ;)).

Välimallailu, kun kappaleita on jo ommeltu paikoilleen.

Sitten sumplitaan kiinnitystä.

Kiinnitin neljä farkkulenkkiä niiteillä takakappaleeseen. Toisesta päästä lenkit kiinnittyvät nepparilla.

Valmis kokonaisuus.

Kaiken kaikkiaan tämä oli melko mutkaton projekti, mutta ilman ärräpäitä ei tästäkään selvitty. Heti alkuun alkoi ompelukone temppuilla, kun yritin ommella takakappaletta kokoon. Kone vain junnasi ja junnasi, eikä ompelusta tullut mitään. Siinä vaiheessa ongelma selvisi sillä, että öljysin koneen. Kunhan ensin olin tietenkin saanut öljyn hankittua... Seuraavan kerran kone alkoi temppuilla aivan loppuvaiheessa, kun yritin ommella kanttinauhaa. Patalapusta oppineena ompelin ensin kanttinauhan takakappaleeseen kiinni, mikä sujui ongelmitta, mutta koko paketin kokoaminen ei ollutkaan niin helppoa. Jos yritti peruuttaa, tuloksena oli vain tukkoa ja eteenpäin ommellessa, jos eteenpäin nyt pääsi, tikki oli rumaa. Langat vedin useampaan kertaan, kokeilin eri langankireyksiä, vaihdoin neulan pari kertaa ja lopulta öljysin käytännössä kaikki liikkuvat osat, joihin yltyin. Sekä lopetin peruuttamisen. Mistään näistä ei varsinaisesti ollut mitään hyötyä. Koetilkulla ommel oli aina moitteetonta, mutta varsinaisessa työssä alalanka meni koko ajan rumasti. Tai no, pari kertaa tikkaus lipsahti alapuolella kanttinauhan ulkopuolelle, jolloin ommel oli jälleen moitteetonta. Ilmeisesti kanttinauha ei sitten sopinut jonkin elementin kanssa yhteen. Lopulta kyllästyin ja päätin, että tulkoon toisesta puolesta ruma, kunhan saan homman valmiiksi. Ja tulihan se sitten valmiiksi.

Täytyy muuten myöntää, että pari kertaa ompelukoneen kanssa taistellessa näin mieleni perukoilla Pikkulakun, samalla kun mielessä kaikuivat sanat 'mitä', 'minä' ja 'sanoin'.

Matskut: farkkupaidan selkämys ja rintataskut, yhdet farkut lähes kokonaan, yksi uusien farkkujen lyhennyspätkä, vajaa kolme metriä kanttinauhaa, neljä niittiä, neljä nepparia ja paksumpaa ompelulankaa.